Hirveä peto

puutiainen

’Kun äskettäin aurinko helli luontoa ja vesisade pysyi loitolla, ryömi nurmikosta koiran turkkiin punertavia 8-jalkaisia otuksia. Tuo parin millin mittainen otus on hämähäkkeihin kuuluva puutiainen eli lyhyesti punkki. Parin viime vuosikymmenen aikana siitä on tullut yksi kuuluisimmista eläimistä maassamme, todellinen julkkis. Syynä tähän on sen levittämät sairaudet: borrelioosi ja puutiaisaivotulehdus.’

Puutiainen (Ixodes ricinus) on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, varsinkin Ahvenenmaalla ja saaristossa. Taigapunkki (Ixodes persulcatus) on viime vuosina levittäytynyt Itä-Suomeen ja Pohjanmaan rannikolle. Molemmat levittävät paitsi borrelia-bakteeria myös vaarallista virusta, joka saattaa aiheuttaa puutiaisaivotulehduksen. Itäisen lajin viruskanta on vaarallisempaa. Lajeja ei voi luonnossa erottaa toisistaan, joten kaikkiin puutiaisiin on suhtauduttava samalla vakavuudella.

Borrelioosi eli Lymen tauti on bakteerin aiheuttama. Se kulkeutuu hitaasti puutiaisen syljen mukana uhrin verenkiertoon ja aiheuttaa ensin tulehduksen ja myöhemmin muita oireita. Punkin täytyy olla kiinni useampi tunti ennen kuin bakteeri pääsee vereen, joten sen vuoksi punkin poistamisessa ei ole tulenpalavaa kiirettä. Aivokuume sen sijaan tarttuu nopeammin. Borrelioosin torjuntaan käytetään voimakkaita antibiootteja. Siitä huolimatta se saattaa aiheuttaa pitkäaikaisia nivel- ja hermostosairauksia. Arviolta toista tuhatta ihmistä saa tartunnan maassamme vuosittain. Tiettävästi tautiin ei ole kuollut ihmisiä.

Puutiaisaivotulehdus eli Kumlingen tauti on virustauti. Sitä esiintyy Ahvenanmaalla ja rannikkoalueilla. Sitä vastaan voidaan suojautua rokotteella. Tauti itää viikon parin ajan ja saattaa sen jälkeen oirehtia aiheuttamalla päänsärkyä ja kuumetta sekä niskan jäykkyyttä. Vain kolmasosa viruksen saaneista oireilee, joten sairastuneiden määrä on pieni, vain muutama kymmenen henkilöä vuosittain. Kuolleisuus tautiin on Pohjoismaissa vähäinen, parin prosentin luokkaa.

Puutiainen tarvitsee kolme veriateriaa elämänsä aikana: toukkavaiheessa, nymfinä ja aikuisena. Yleisimmin nymfit kiinnittyvät ihmiseen, muut saavat ateriansa eläimistä, lähinnä jyrsijöistä. Aikuinen puutiainen synnyttää kerralla 1000-3000 uutta toukkaa kasvamaan, joten iholta irroitettu puutiainen kannattaa tuhota. Paras tapa on polttaa se.

Kun mietitään Suomen vaarallisinta eläintä, on puutiainen lähellä kärkeä. Suurpedot jäävät kauas sen taakse. Lisäksi tulee muistaa, että puutiaisen aiheuttamista sairauksista ei suinkaan vielä tiedetä kaikkea. Borrelioosi koteloituu antibioottikuurinkin jälkeen ja saattaa aiheuttaa myöhemmin kummallisia oireita, joita ei aina osata yhdistää tautiin. Aivotulehdus on yhtä arvaamaton, vaikka sairaus jättääkin ihmiselle pysyvän immuniteetin.

Kun maastoretki on takanapäin, kannattaa suorittaa punkkisyyni, kaiken varalta, varsinkin jos on liikkunut sopivilla ruohoisilla ja kosteilla alueilla. Itse, kun usein ryömin kasvien tasolla kameran kanssa, teen tarkastuksen aina. Tänä kesänä vasta kaksi punkkia on päässyt kiinni, loput olen saanut tuhottua niiden ryömiessä vaatteilla tai kutinan perusteella käsivarsilta ja jaloista. Paniikkiin niiden suhteen ei kannata mennä eikä jättää retkeä tekemättä. Pahempiakin asioita tässä maailmassa on.

Viirulehdet

viirulehdet1

’Tänä alkukesänä olen törmännyt yllättävän monta kertaa kasvinlehtien outoihin värivirheisiin. Ruokohelvellä (Phalaris arnudinacea) on olemassa koristemuoto (f. picta), jonka lehdet ovat kauniin viirulliset. Sitä käytetään varsinkin kivikkoistutuksissa. Sama muoto on joskus löydetty myös luonnosta. Viereisen kuvan lehtoimikkä (Pulmonaria obscura) löytyi läheisestä lehdosta, missä on keväisin runsaasti kukkivia imikkäkasvustoja. En ole siellä ennen nähnyt näitä kirjavalehtisiä versoja. Ne jäivät normaaleja lehtiä pienemmiksi ja jokin eläin oli niitä antaumuksella mutustellut, mitä ei näkynyt normaaleissa lehdissä.viirulehdet2

Samanlainen värimuoto löytyi myös lähelta rantaa viinimarjalta. Nyt lehdessä valkoisen sijaan oli kermanväristä kasvustoa. Tässäkin tapauksessa lehdet olivat normaaleita lehtiä pienemmät. Näitä lehtiä löytyi vain yhdestä oksasta.

Pari vuotta sitten kuvasin samanlaisen muodon myös kielolta (Convallaria majalis). Tämä kasvusto on säilynyt vuodesta toiseen samanlaisena. Kirjoittelin siitä vuosi sitten tässä blogissakin muiden värimuotojen yhteydessä.Vuorinen

Mikähän näitä muotoja aiheuttaa? Ilmiö syntyy, kun osasta kasvin lehteä viherhiukkaset puuttuvat ja jäljelle jää ikään kuin lehden pohjaväri. Viiruhelvellä vikaa on hyödynnetty ja saatu kaunis koristeheinä. Muita vastaavia hyödynnyksiä on ainakin kanukoilla ja kuuliljoilla. Onko kyseessä geenivirhe, joka aiheuttaa kyseisen värivian ja onko se periytyvä? Vai aiheuttaako sen jokin tauti, virus, sieni tai bakteeri? Hämärä muistikuva on jostain lukemastani kirjasta, että viruksilla olisi sormensa pelissä tässä asiassa. Jos joku tietää, niin otan mielelläni vastaan arvailuja ja tietoa. Sen verran nämä muodot kuitekin kiinnostavat ja mietityttävät. Onko joku löytänyt muiltakin kasveilta vastaavia ilmiöitä? Kuinka laajalla niitä esiintyy? Onko ne yleisiä?