Talvi

talvilunta

’Kävin juuri hiihtämässä. Pakkanen paukutteli parissa kymmenessä tullessani pois, vaikka auringon paistaessa olikin ollut melkein inhimillistä. Tähän on saanut tänä talvena tottua.’

Kuva on otettu mitä talvisimmassa säässä: auringon kilo hangella, metsän tummuus varjossa, eteläsuomalainen tykky ja huurre puissa. Näitä kuvia olisi tänä talvena saanut enemmänkin, jos olisi tarjennut mennä ulos hytisemään. Jostain syystä on arvostanut takkatulta ja villasukkia sekä hyvää kirjaa. Olen lueskellut monia, sellaisiakin joista olisi voinut arvion tänne blogiin tehdä, mutten ole saanut sitä tehtyä. Talvi ottaa voimille lumenluonteineen, lämmityksineen. Monesti katsoo illalla taivaanrannan ruskoa, joko lauhtuu joko pakkanen hellittää. Seuraavana aamuna huokaa uudelleen mittarin näyttäessä kylmyyden jatkuvan. Talvi muistuttaa vuoden 1987 talvea, jolloin taisi olla vieläkin kylmempi, mutta oliko näin pitkään?

Eilen aamulla loppui sitten öljy säiliöstä. Enkö ollut sittenkään lämmittänyt takkoja tarpeeksi? Itse ajattelin syksyllä tilaamani öljyn riittävän kesään, mutta eipä vain riittänyt. Mietityttää, kuinka ennen selvittiin? Taisi olla porukka karaistuneempaa tai sitten vaan elämäntapa oli toisenlainen. Pitääkö sitä nykyään olla koko talo lämpimänä talvella? Voitaisiinko asua parissa huoneessa ja laskea lämpöä reilusti muista huoneista? Näin muistan mummoni aikoinaan tehneen: hän asui keittiössä ja kamarit olivat viileinä. Silti hän kolusi kaikki lähiseudun metsät kesäaikaan polttopuun haussa. Se vain ei yksinkertaisesti riittänyt, piti säästää.

Jotkut ovat ihmetelleet, että tällaistako tämä kasvihuoneilmasto onkin, eikös pitäisi olla lämpimämpää kuin ennen. Olen jostain lukenut, että yksi ilmastomalli ennustaa juuri näin: kylmää talvea ja kuumaa kesää. Nyt korkeapaineen keskus on pyörinyt lokakuulta asti Pohjois-Euroopan päällä ja kierrättänyt kylmää Jäämereltä. Kesällä se kierrätti kuumaa Venäjältä. Tasapaino säilyy ja taitaa kokonaisuutena jäädä plussalle entisiin vuosiin verrattuna, ainakin koko maapallon mittakaavassa.

Mutta nautitaan talvesta, sen puhatudesta, tuikkeesta ja kirpeydestä. Kyllä sitä saadaan hikoilla vielä helteessäkin (toivottavasti).

Päivitys


omena’Olen vuoden alun työstänyt kasvisivujani uuteen kuosiin. Se onkin ollut suuri urakka. Ulkona sataa lunta, on lauhaa, mutta talvea kuitenkin, parhaimmillaan. Silloin on hauska katsella kesäisiä kuvia, miettiä niiden ottamishetkeä ja elää uudelleen se jännitys, onnistunko vangitsemaan valon, kohteen, miljöön juuri sellaisena kuin haluan.’

Tein viime vuonna Luopioisten kasvisivut saadakseni laajan aineiston selkeämpään muotoon. Enpä silloin arvannut, kuinka suureksi se paisuu ja kuinka sen selkeys kärsii, kun sivuja tulee satamäärin. Ensimmäisen version kimpussa meni pari kuukautta ja ajattelin silloin, että päivitykset ovat aikanaan helpompia. Nyt tiedän, ettei se näin ole.

Olen käynyt läpi kaikki kasviston sivut tammikuun aikana ja muuttanut siellä sellaisia rakenteita ja osioita, jotka eivät aikaisemmin oikein toimineen tai olivat kömpelön näköisiä. Ainakin omasta mielestäni sivut näyttävät nyt paremmilta. Kuvien koko ja kartta ovat samassa mittakaavassa, tieteelliset nimet on kursivoitu erottumaan suomalaisista nimistä, linkityksiä sivulta toiselle on lisätty.

vuokko1Suurin muutos on tapahtunut kuitenkin kuvien määrässä. Viime kesän aikana otin valtavan määrän kukkakuvia tätä tarkoitusta varten. Halusin saada jokaisesta lajista kolme kuvaa niin, että olisi ensin yleiskuva kartan viereen ja sitten kuva kasvin kukasta ja hedelmästä sivun alaosaan. Niinpä kumarruin selkäni kipeäksi pienten ja hauraiden kukkien puoleen ikuistaakseni niiden salaisuudet. Jos hyvä tuuri kävi, sain kuvaan muutakin kaunista, kuten harsokorennon omenankukassa. Enpä ennen tiennytkään, että sinivuokolla on noin valtavasti heteitä. Huomasin muutenkin, että se kukkien todellinen kauneus piileekin niiden pienissä yksityiskohdissa. Niitä olen vanginnut kasvisivuille tavallisten kuvien seuraksi.

Joidenkin kasvien pinnalla elää pieniä sieniä. Tunnettu lienee vaahteranlehden tervatäpläsieni. Muutamalle sivulle olen valinnut myös tällaisen otoksen, vaikka tarkoitus onkin jossain vaiheessa julkaista niistä oma sivustonsa. Mikrosienet ovat sairauksia tai loisia tai epifyyttejä, mutta niistä löytyy myös kauniita rakenteita ja muotoja.

piippo1Nyt on talvi, mutta kunhan mennään pari kuukautta eteenpäin, niin tämä kuvan kasvi työntää ensimmäiset kukkansa valoon. Kevätpiippo on yleinen ja runsas, mutta jää tavallisesti huomaamatta. Yksityiskohdat löytää, kun katsoo läheltä ja tarkkaan.

Kun tein näitä päivityksiä, tuli kutkuttavan odottava olo. Vaikka talvi hiihtoineen ja lumisine maisemineen onkin hienoa aikaa, niin kevät ja sen kukkien herääminen, se tuntuu siltä oikealta. Elämä voittaa, kaikki lumen alla odottanut kauneus työntyy esiin ja on kuin tarjolla meidän tarkastella. Sitä kannattaa odottaa ja sitä kannattaa katsella sitten kun sen aika on.

Luopioisten kasviston sivut on siis päivitetty uusilla kuvilla ja viime kesän löydöillä. Kaikkiaan löytyy kuusi uutta lajia (nurmiajuruoho, pohjanmasmalo, kierumatara, lännenisosorsimo ja koristekarkulaiset tiikerililja sekä töyhtöangervo). Tarkastettua tuli 28 neliökilometriä metsää, suota, peltoa ja kylänraittia Puutikkalan ja Holjan välillä. Löydettyä tuli vanhoja uudestaan ja uusia lisää. Erityisen ilahduttavaarieska1 oli löytää pesäjuurta Iso-Vekunan saaresta uudelleen ja huomata kuinka runsas lehtoneidonvaippa onkaan monella entuudestaan tuntemattomalla paikalla. Jopa kuvan pieni käenrieska sai monta uutta pistettä karttaan, kun sitä tuli etsittyä sen kukkimisaikaan eikä keskikesällä, jolloin siitä ei ole enää jäljellä kuin pienet sipulit maan alla.

Karttapäivitys tulee sivuille vielä lähiaikoina ja siitä näkyvät sitten viime kesänkin tehdyt ruudut. Ehkä joku löytää oman kesäpaikkansa kartasta ja haluaa tietää lähemmin, mitä siellä kasvaa. Minuun voi ottaa yhteyttä, niin eiköhän sekin selviä. Myös omista löydöistä ja ihmettelyistä voi ilmoitella joko tämän blogin välityksellä, sähköpostilla tai puhelimella, joiden tiedot löytyvät kasvisivuilta. Viime kesänä sain muutamia vinkkejä alueella asuvilta ihmisiltä ja kesän kuumuudesta huolimatta ne tulivat tarkastetuiksi. Vaikka löytö olisi kuinka pieni tahansa, se voi olla silti sekä uusi että ihmeellinen ja viedä tätäkin asiaa eteenpäin.