’Sammalet alkavat kasvaa heti, kun lämpötila sen sallii. Suuri osa sammalista tekee myös saman tien ’kukan’ eli itiöpesäkkeen joko verson latvaa tai sivulle. Itiöpesäketuntomerkit ovat huomionarvoisia, kun lajia määritetään. Kesäkuun sammaleksi valitsin lajin, jolla on sille tyypillinen nimenmukainen itiöpesäke eikä sitä voi juuri mihinkään muuhun sammaleen sekoittaa.’

Nuokkuvarstasammalen (Pohlia nutans) voi löytää pientareilta, rannoilta, kannoilta, kiviltä, kangasmetsistä ja taimikoista. Se on hyvin yleinen koko maassa. Tähän aikaan sen tunnistaa varstaa muistuttavista vihreistä punaperäisistä itiöpesäkkeistä, joita on runsaasti. Myöhemmin pesäkkeet muuttuvat ruskeiksi ja rypistyvät, jolloin sitä ei ole enää ollenkaan niin helppo huomata ja tunnistaa. Pesäkkeettömänä se hukkuu muuhun sammalmattoon ja samanlaisia suikeita keskisuonellisia lehtiä on monella muullakin lajilla.

Nuokkuvarstasammal kuuluu laajaan sukuun, josta Suomesta on tavattu yli kaksikymmentä erilaista lajia. Monet niistä ovat harvinaisia. Pienet pioneerilajeina esiintyvät varstasammalajit voidaan erottaa toisistaan lehtihangoissa olevista itujyväsistä vain mikroskoopilla. Luopioisista on löytynyt yhdeksän Pohlia-lajia. Kymmeneskin, törmävarstasammal (Pohlia proligera), täältä varmasti löytyy, mutta en ole saanut sitä vielä silmiini. Se on kuitenkin yleinen lähialueilla, joten sen täytyy kasvaa myös Luopioisissa.

Kesäkuun sammal saattaa löytyä vaikka viime vuoden juhannuskokon pohjalta, joten se on hyvä bongata kun kokkoa kohta sytytellään. Silloin on syytä varoa luitenkin kahta melko samannäköista lajia nuotiosammalta (Funaria hygrometrica) ja päärynäsammalta (Leptobryum pyriforme), jotka kasvavat usein vanhoilla nuotiopaikoilla, mutta ovat varstasammalta selvästi harvinaisempia. Ei muuta kuin etsimään.