Heinäkuun sammal

karhunsammal1

’Juuri nyt kannattaa katsella karhunsammalia. Niiden heleänvihreät versot peittävät maan pintaa kattavana kerroksena ja niiden sotilaallisen suorat itiöpesäkkeet kohoavat tiheinä mattoina kohti valoa. Nyt voi kerrankin sanoa, että kuukauden sammlena on kaikille tuttu lajiryhmä. Nimenomaan ryhmä, sillä tähänkin porukkaan kuuluu pitkälle toistakymmentä enemmän tai vähemmän vaikeasti toisistaan erotettavaa lajia. Mutta kuitenkin, ehkä yleisin niistä on valittu tämän kuun mannekiiniksi.’

Kangaskarhunsammal (Polytrichum juniperinum) kasvaa yleensä kuivilla kankailla, kallioilla ja kalliopainanteissa, teiden varsilla ja metsän kivillä koko maassa. Se on selvästi kuivan paikan kasvi, toisin kuin useat muut karhunsammalet, karvakarhunsammalta (P. piliferum) lukuunottamatta, joka kasvaa vielä kuivemmilla paikoilla. Nämä kaksi erottaa lehden kärjestä: kangaskarhunsammalella siellä on ruskea piikki, karvakarhunsammalella pitkä vaalea karva.karhunsammal3

Muuten kuukauden laji muistuttaa hyvin yleistä korpikarhunsammalta (P. commune). Tämä kasvaa kuitenkin nimensä mukaan soilla. Lisäksi pesäkkeen päällä oleva huppu on nyt hyvä tuntomerkki. Kangaskarhunsammalella huppu ylettyy koko kulmikkaan pesäkkeen yli ja on kaksivärinen: kärjestä ruskea, alempaa vaalea. Juuri nyt huput ovat paikoillaan kertomassa lajista.

Yleisistä lajeista vielä vastaan saattaa tulla rämekarhunsammal (P. strictum), mutta se on niin puhdas suolaji, ettei sitä senkään vuoksi voi kuukauden lajiin sotkea. Muut karhunsammalet ovatkin sitten enemmän tai vähemmän harvinaisia tai kasvavat tyystin erilaisilla kasvupaikoilla.karhunsammal4

Karhunsammalta käytetään usein esimerkkilajina, kun kerrotaan sammalten elämänkierrosta ja lisääntymisestä. Siihen se onkin hyvä laji. Sammalen vihreä lehdekäs osa on varsinainen sammal, jonka kromosomisto on yksinkertainen ja jossa sukusolut syntyvät, kun taas itiöpesäke perineen on varustettu kaksinkertaisella kromosomistolla ja muistuttaa siksi rakenteeltaan siemenkasvia. Kun hedelmöitys on tapahtunut, kasvaa tuplakromosomistoinen itiöpesäke perineen. Itiöt pesäkkeessä ovat taas varustettu yksinkertaisella kromosomistolla. Itiöt leviävät ympäristöön ja kasvattavat suotuisissa olosuhteissa alkeisvarsikon, josta kasvaa taas uusi sammalkasvi. Vaikuttaa monimutkaiselta, mutta näyttää toimivan hyvin, onhan sammalia joka puolella, monenlaisia ja paljon.

Nyt on hyvä aika bongata karhunsammal. Jos olet tarkkana ja omistat hyvän lupin, voit löytää kaikkikin tässä mainitut lajit. Onnea yritykseen!karhunsammal2

27: metsäapila

metsäapila1

’Heinäkuu alkaa ja olisi ollut varmaan paikallaan esitellä jokin heinäkasvi, mutta en löytänyt sopivaa kuvaa. Heinät on vaikeita kuvattavia. Usein kuvasta ei saa mitään selvää tai sitten tuntomerkit ovat niin vähäisiä, ettei kuva edes pysty niitä kertomaan. Niinpä heinäkuun ensimmäiselle viikolle valikoitui perin tuttu kasvi – vai onko se sittenkään tuttu? Katsotaanpa.’

Ainoastaan metsäapila (Trifolium medium) on maassamme alkuperäinen apila, muut ovat tuontitavaraa. Ne ovat saapuneet meille yleensä ihmisten mukana tai viljojen rikkakasveina ja kotiutuneet sitten maisemaa koristamaan. Edelleenkin monia apiloita viljellaan tuorerehun ainesosiksi tai kylvetään nurmikkokasveiksi kuten valkoapila (T. repens). Puna-apila (T. pratense) ja alsikeapila (T. hybridum) ovat kehittäneet erilaiset muodotkin rehukasville ja luonnonkasville. Rehumuodot ovat rehevämpiä ja suurempia kuin luontoon jo karanneet.metsäapila2

Metsäapila kasvaa nimensä mukaan metsissä ja metsänlaidoilla, mutta myös pientareilla ja niityillä yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa. Harvinaisena sitä voi tavata aina Napapiirille saakka, mutta siellä se lienee sotatulokas ja hyvin harvinainen. Kukan punainen väri erottaa sen kaikista muista apiloista paitsi puna-apilasta. Näiden kahden ero näkyy parhaiten lehdissä. Puna-apilan lehdessä on kiilamainen vaalea laikku, kuten allaolevista kuvista näkyy.metsäapila3puna-apila1

Apiloita on pidetty hyvinä mesikasveina ja niinpä mehiläishoitajat mielellään kiikuttavat pesän apilapellon laitaan. Hyöty on molemminpuolinen. Apila on myös maaperää ravitseva kasvi ja siksi maanviljelijä suosii sitä nurmissa ja jopa peltoa kesannoidessa. Hernekasvin juurinystyrät tuottavat maahan typpeä muidenkin kasvien hyödyksi. Lisäksi apila on karjataluden suosikkikasvi, koska siitä on helppo tehdä tuorerehua ja karja sitä mielellään syö. Kaikin puolin hyödyllinen kasvi.

Tällä viikolla kannattaa tutustua erilaisiin apiloihin. Ne kukkivat paraikaa hienosti. Harvinaisemmat kelta-apila (T. aureum), jänönapila (T. arvense) ja musta-apila (T. spadiceum) ovatkin sitten täällä Hämeen sydämessä jo sieltä hienommasta päästä havaintoja, joiden löytymisestä kannattaa erityisesti riemuita. Minun oma suosikkini apiloiden joukossa on kuitenkin meidän oma metsäapilamme. Se on siisti ja ryhdikäs kasvi niin pientareen koristuksena kuin kukkamaljakossakin.