Avainsana-arkisto: perhoset

Muodonmuutos

Julkaistu , kirjoittanut
2

Karttaperhosen kevätmuoto

’Muutama vuosi sitten alkukesästä rantaan ilmestyi minulle outo perhonen. Kirjallisuuden avulla sen nimikin löytyi ja samalla sen erikoislaatuisuus. Perhonen oli karttaperhonen (Araschnia levana). Vaikeutena määrityksessä oli perhosen väritys. Se poikkesi täysin kirjoissa olevista perhoskuvista. Siipien alapinnan kuviointi lopulta ratkaisi asian. Niistä kuvioistahan perhonen on nimensäkin saanut. Alapinta on kuin maantiekartta.

Siiven alapinta

Perhosella onkin kaksi täysin erilaista muotoa sen mukaan, onko kyseessä kevät- vai loppukesän perhonen. Syksyllä koteloitunut ja talvehtinut perhonen on kuoriutuessaan ruskean kirjava tyypillinen täpläperhonen ja saattaa sekoittua muihin saman ryhmän perhosiin. Loppukesän perhonen on kevätyksilöiden munimista munista peräisin eli saman kesän tuotosta ja muistuttaa enemmänkin pientä haapaperhosta tummin siivin. 

Karttaperhosen kesämuoto

Toinen yllätys löydössä silloin oli se, ettei koko perhosta olisi pitänyt täällä ollakaan. Lähdekirjani oli vanha ja kun googlasin perhosen nykytietoja, paljastui totuus. Se onkin ilmastonmuutostulokas. Perhonen kotiutui meille vasta 90-luvulla ja tällä vuosituhannella siitä tuli jokakesäinen tuttavuus. Nykyään perhonen on melko yleinen Etelä- ja Itä-Suomessa leviten koko ajan pohjoista kohti. Karttaperhosta onkin pidetty yhtenä selvimpänä esimerkkinä ilmastonmuutoksen vaikutuksesta maamme lajistoon.

Jotta kaikki ei olisi niin selvää, voi karttaperhonen saada kesän aikaan kolmannenkin sukupolven. Tämänkin väritys on taas erilainen. Nyt perhosen siivet ovat kevät- ja kesämuotojen väliltä. Tämä muoto on kuitenkin hyvin harvinainen ja esiintyy vain parhaina kesinä. Tällaisena suotuisana perhoskesänä kannattaa tätäkin muotoa pitää silmällä.

Paraikaa lentävät loppukesän tummat muodot ja jos säät pysyvät tällaisina, niin sekamuoto voi ilmaantua pellonreunaan tai pihoille syyskuun aikana. Itse en ole tätä koskaan nähnyt, mutta aion kytätä silmä tarkkana syksyisiä perhosia.Tällaista värin vaihtelua kutsutaan sesonkidimorfismiksi. Mikä on syynä tällaiseen vaihteluun, siitä minulla ei ole tietoa.’

Haapaperhonen

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

haapaperhonen1

’Sateisesta ja viileästä kesästä huolimatta aina silloin tällöin tapaa myös perhosia, vaikka kohtuuden nimessä on sanottava, ettei tämä mikään huippukesä ole perhosten kannalta. Kesti kauan ennen kuin näin kesän ensimmäisen aurooraperhosen ja ritariperhonen on edelleenkin näkemättä. Siksi olin erityisen tyytyväinen, kun monen vuoden tauon jälkeen näin tien yllä liihottelemassa haapaperhosen (Limenitis populi). Aivan varma en määrityksestä ollut, koska näin sen auton ikkunasta, mutta samalla tavalla haapaperhoset lentelivät muutama vuosi sitten, kun niitä oli runsaammin.

Perhonen on kaakkoinen tulokas, jonka parhaiten pääsee näkemään Kaakkois-Suomessa. Aina silloin tällöin se levittäytyy lähes koko maahan Lappia lukuun ottamatta ja silloin niitä näkee teiden yläpuolella ja haapametsiköissä lentelemässä. Perhonen on yksi suurimmista perhosista maassamme ja ainakin minusta myös komeimmista. Kuvani on muutaman vuoden takaa jo hieman siipeensä saaneesta perhosesta, joka tuli pihaan ja lenteli hetken koristepensaiden ympärillä.

Vaikka kesä on epäsuotuisa suurille perhosmäärille, kannattaa silti niitä etsiskellä ja ihmetellä. Viime vuosina on lehdissä aina silloin tällöin ollut uutisia uusista lajeista ja joidenkin harvinaisten lajien invaasioista. Kukapa muutama kymmenen vuotta sitten olisi uskonut, että silloin hyvin harvinainen neitoperhonen on tänään yksi yleisimmistä perhosistamme.

Silmät auki perhosmaailmaan!’

Eläimet

Karttaperhonen

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

perhonen2’Tässä päivänä muutamana uimareissulla kiinnittyi huomioni minulle outoon perhoseen. Siinä oli jotain tuttua, mutta perhosen koko tuntui aivan väärältä, vain kolmisen senttiä. Ajattelin silloin haapaperhosta, joita aina silloin tällöin näkee liihottelemassa metsäautoteiden päällä. Tämä perhonen oli kuin minikokoinen haapaperhonen, niin kauan kunnes näin sen siipien alapinnan. Sellaista en ollut nähnyt koskaan. Nyt hain kameran ja ryhdyin vainoamaan lentelijää. Lopulta se istuutui rantahiekalle ja alkoi imeskellä kosteutta hiekanmurujen välistä. Niinpä pääsin tarpeeksi lähelle ja saatoin ikuistaan tuon liihottelijan. Kotona työpöydän ääressä kuvia sitten käänneltiin ja väänneltiin eikä selvyyttä tullut. Käytössäni oli uusin mahdollinen kirjallisuus eli Haahtela-Saarinen-Ojalainen-Aarnio: Suomen ja Euroopan päiväperhoset. Selasin kirjan pariin kertaan läpi, mutta en perhostani siitä huomannut. Sitten pistin kuvan ystävälleni ja sieltä tuli selvä vastaus: karttaperhonen. Selasin kirjan uudelleen ja niin todellakin. Olin katsonut vain täpläperhosmaista kuvaa, enkä huomannut tummaa loppukesän muotoa ollenkaan.’

perhonen1Karttaperhonen (Araschnia levana) on vasta viime vuosikymmeninä levinnyt Pohjoismaihin ja on edelleen Skandinaviassa harvinainen (Ensihavainto Ilomantsista 1983). Meillä sitä tavataan nykyään yleisenä aivan eteläisissä osissa maata. Täällä sisäosissa se on jo huomattavasti harvinaisempi. Ilmankos en sitä ollut koskaan nähnyt. Perhonen on Keski- ja Itä-Euroopassa jokseenkin yleinen. Sillä on erikoinen muotovaihtelu, aikaispolymorfismi, sillä keväällä toukista kuoriutuvat perhoset ovat keltamustia kuin täpläperhoset, mutta loppukesän uusi kanta on väritykseltään yläkuvan näköinen. Perhosen siipien alapinta on kuin tiekartta, siitä perhoselle nimikin tulee. Onneksi sain kuvattua senkin puolen, sillä millään muulla perhosella en tiedä olevan tuonkaltaista siipien alapintaa.

Karttaperhonen on yksi esimerkki ilmaston lämpenemisestä. Sen leviäminen maahamme ajoittuu sopivasti nyt vallitsevaan lämpöaaltoon. Muita vastaavia perhosia ovat mm. neitoperhonen ja isonokkosperhonen, joista jälkimmäinen saapui sankoin joukoin Etelä-Suomeen parin viime kesän aikana. Tervetuloa! Näin niille voisi sanoa ajattelematta ollenkaan saapumisen syytä. Joka tapauksessa ne ovat komeita perhosia ja tuovat uutta väriä luontoomme.

Kesäperhonen

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

angervohopeatäplä2’Heinäkuu on minulle ollut lapsuudesta asti perhosten kuukausi. Muistan ne monet retket haavin kanssa niityille ja metsänreunoihin, jossa perhosia parhaiten tapasi. Silloin saadakseen selville, mikä perhonen oli kyseessä, se piti pyydystää jopa tappaa ja neulata laatikkoon. Nykyään onneksi on muitakin konsteja määritykseen. Muistan saaneeni silloin tädiltäni  lahjaksi Torben W. Langerin kirjan Päiväperhosten parissa, jota ahkerasti selasin ja jonne merkitsin löytämäni lajit. Nykyään tuo sinänsä hyvä kirja on vaatimaton, mutta edelleen hauska katselukirja. Antikvariaateissa sitä näyttää edelleen olevan myynnissä. Nyt käytän määritykseen kameraa ja suomalaisten Tari Haahtela, Kimmo Saarinen, Pekka Ojalainen ja Hannu Aarnio kirjoittamaa koko Euroopan kattavaa kirjaa Suomen ja Euroopan päiväperhoset. Siinä missä Langerin kirjassa kuvat oli otettu kokoelmista, on tässä uudemmassa mitä häikäisevimpiä valokuvia, joista tuntomerkit on helppo poimia.angervohopeatäplä1

Nykyään haavin sijaan kannan mukanani järjestelmäkameraa ja siinä 18-105 mm objektiivia. Hiljaa hiipimällä ja kyttäämällä pääsee perhosia yllättävän lähelle. Tosin paljon on myös arkoja ja piilottelevia lajeja, jotka jäävät sen vuoksi ikuistamatta. Mahdollisuuksien mukaan pyrin ottamaan perhosesta kuvan molemmilta puolilta niin kuin kirjoissakin on. Siiven alapinnalla on usein juuri ne tärkeimmät tuntomerkit, joita jää kaipaamaan, jos on tullut ottaneeksi kuvan vain kirkkaista siiven päällisistä.

Tämä kesä on ollut sateisesta säästä huolimatta yllättävän rikas perhoskesä. Jo aikaisin keväällä näkyi täällä Hämeen sydämessä niin talvehtineita kuin kuoriutuneitakin perhosia, tulipa muuttajiakin paikalle esiintymään. Erityisen mielenkiintoinen oli isonokkosperhonen, uusi tulokas maahamme. Vaikka siitä en kuvaa saanutkaan, sen kuitenkin saattoi hyvin tunnistaa kirjan kuvauksen ja omien havaintojensa pohjalta. Myös kaukaa saapuneita ohdakeperhosia oli useita lentelemässä pientareilla, samoin amiraaleja, neitoperhosia, suruvaippoja, metsissä kangasperhosia ja verkkoperhosia.

Kuvan perhonen on angervohopeatäplä. Nämä täpläperhoset eivät tottumattomalle selviä ilman hyvää kuvaa ja se on oltava molemmin puolin siipeä, niin samannäköisiä ja -tapaisia maallikolle nämä perhoset ovat. Nuorena etsin helmihopeatäplää, kun se oli kirjassa hienosti kuvattu. Vasta vanhempana huomasin, että se on loppujen lopuksi paljon harvinaisempi kuin esim. angervohopeatäplä, jota näkee näin keskikesällä kaikkialla.

Perhosjahti on hauskaa puuhaa. Suosittelen kokeilemaan, se kun ei maksa muuta kuin aikaa.

Exotiikkaa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

orho’Käväisin taas Virossa muutaman päivän retkellä. Jotenkin Saarenmaasta on tullut vuosien saatossa rentoutumisen paikka. Siellä tuntuu aika pysähtyvän. Ehkä siinä on nostalgiaa siitä, kun ensi kerran siellä piipahdin heti Viron uuden itsenäistymisen jälkeen. Silloin se oli kuin olisi mennyt 50-luvulle. Saarethan olivat suljettuja neuvostoaikana eikä virolaisetkaan aina päässeet sinne. Nyt maisemat ovat paljolti kasvaneet umpeen niin kuin meilläkin, talot kyllä komistuneet ja markkinatalous iskenyt kyntensä sinnekin. Kuitenkin hinta/laatu- suhde saarella on edelleen paikallaan. Kun satasella saa yöpyä neljä yötä hotellitasoisessa majoituksessa ja hyvästä ruoasta ravintolassa maksaa alle 10 €, niin ei voi valittaa. Lisämausteeksi tulee sitten vielä saaren kaunis ja monipuolinen luonto.

Tälläkin kertaa meillä, kuuden miehen porukalla, oli tarkoitus kuvata eksoottisia kasveja, lähinnä orkideoja eli kämmeköitä. Ne olivat suurelta osin parhaassa vedossaan, kukkivat komeasti ja runsaina. Pari vuotta sitten tuli kuvattua jo suuri osa lajeista, mutta tällekin retkelle löytyi vielä uusia hienouksia, kuten yläkuvan kimalaisorho ja viereinen palokämmekkä. Varsinkin tuo orhon kukka on uskomaton. Kasvihan on medetön, joten sen täytyy houkutella jollain muulla tavalla pölyttäjä kukkaansa.Viro, Kärla Tässä tapauksessa se matkii kimalaista nimensä mukaan ja niinpä koiraskimalainen erehtyy partnerista ja tekee kukalle palveluksen. Minusta tuo kukka kyllä muistuttaa enemmän pientä ukkoa, onhan sillä housutkin jalassa mutta myös siivet selässä.

Monen muunkin kämmekän kukka muistuttaa jotain hahmoa, joten siinä ne ovat samanlaisia. Palokämmekkä voisi olla nukke. Nimensä se on saanut siitä, että se muistuttaa entisajan tykin tappuraista sytytyskeppiä, jonka päässä tuli palaa. Ruotsiksi kämmekkä onkin Krutbrännare ihan nimensä mukaan. Upea kasvi sekin.

Tällä kertaa innostuin kuvaamaan myös hyönteisiä. Monet perhoset olivat liian nopeita, kuten kaukaa matkannut ohdakeperhonen, mutta yksi Euroopan pienimmistä päiväperhosista pikkusini (Cupido minimun) suostui kuvattavaksi istuessaan toukka-aikaisen ravintokasvinsa masmalon kukassa. Hieman on senkin siipi rähjääntynyt lentonäytöksissä.pikkusini2 Näitä meillä uhanalaisia (EN) perhosia lenteli kalkkikedoilla yhtenään ja usein niitä näki monta samalla kertaa. Suomessa perhosen voi tavata vain Itä-Suomesta ja sielläkin sitä on tavattu vain muutamalta paikalta. Kooltaan tämä miniperhonen on vain sentin luokkaa.

Kun sää suosii, kiire ei paina ja on mukavaa seuraa, niin mikä on matkatessa tutustumaan lähialueiden hienouksiin. Suosittelen lämpimästi. Siellä pääsee tutustumaan meillä harvinaisina eläviin lajeihin helpommin eikä välttämättä tarvitse matkustaa maailman ääriin.’