Murkkupesä

murkkupesä (1)

’Kuva ei kerro koko totuutta, niin kuin usein on. Siitä puuttuu mittatikku. Olisin asettanut itseni siihen viereen, mutta jalusta jäi kotiin enkä jaksanut sitä sieltä erikseen hakea. Joten on vain uskottava tuon pesän suuruus, kun sen mittoja kerron. Itse en nähnyt pesän vieressä seisten sen päälle, joten pesällä on korkeutta pari metriä, mieluummin yli kuin alle. Sen halkaisijan mittasin askelilla ja sain luvuksi noin neljä metriä. Kun siitä laskee ympärysmitan, pääsee reiluun 12 m. Pesä on asuttu ja tuhannet muurahaiset rakentavat sitä kiivaasti edelleen. Törmäsin siihen sattumalta sammalretkellä enkä ollut uskoa silmiäni. Enpä ole koskaan ennen suurempaa nähnyt, en lähellekään.

Eikä sitä taida paljon suurempaa olekaan. Netti kertoo Luonnonsuojeluliiton muutama vuosi sitten kyselleen suuria pesiä ja silloin löytyi Jalasjärveltä sen hetken suurin keko, joka kuitenkin oli jo kuolemassa. Sillä oli korkeutta liki kaksi ja puoli metriä ja ympärysmittaa 15 m. Vastaavia, mutta pienempiä, löydettiin muualtakin. Tämä nyt esillä oleva pesä on kuitenkin täysin elävä ja siinä on laakea huippu, joka lisää sen massaa. Kuinkahan monta sataa kiloa pesä painaa, kun tiedetään, että pesä yleensä jatkuu syvälle maanpinnan alle? Täytyypä käydä muutaman vuoden kuluttua uudelleen paikalla pesää mittaamassa. Yhdessä pesässä on yksi kuningatar ja työläisnaaraita saattaa olla tuhansia, joten tässä pesässä on todennäköisesti enemmän asukkaita kuin koko Pälkäneellä, joten ei ne asukkaat täältä maaseudulta kesken lopu.’

Mielle

hamahakki3

’Yleensä kuulee ensimmäisen kerran puhuttavan joulusta heti juhannuksen jälkeen. Nyt ollaan kohta jo puolivälissä, vaikka ei sitä mielellään ajattele, koska siihen liittyy aina sellaista stressiä ja pimeyttä, joka tuntuu ahdistavalta. Kuitenkaan en voi olla löytämättä kuvasta mielleyhtymää jouluun: pallo roikkuu kuin kuusen oksalla jouluaattona. Kun näin tämän noin puolen sentin suuruisen sammalesta riippuvan pallon hämäläisessä lehdossa, ajatus joulusta tuli elävästi mieleen, oli hämärää, hiljaista ja salaperäistä. Todellisuudessa tässä on hämähäkin koti. Siitä, minkä hämähäkin se on, en tiedä mitään, ellei joku valista minua asiassa. Hämähäkki kutoo riippuvan pallonsa munien suojaksi ja tuolla joulupallon sisällä saattaa olla satoja munia ja myöhemmin saman verran pikkuisia hämähäkkejä, ellei jokin suurempi otus pistä koko komistusta ennen sitä poskeensa. Tällä paikalla kasvoi muuten upeita sammalia: ripsikellosammal, suikalesammal ja karvahiirensammal. Kaikki ovat jonkinmoisia harvinaisuuksia täälläpäin.’