’On joulunajan viimeinen pyhä, loppiainen. On yhteenvedon aika. Vuosi 2015 jää varmaan muistiin säiden oikullisuuden vuoksi tai pakolaiskeskustelujen tai terroritekojen tai talousvaikeuksien vuoksi. Vuoteen on varmaan mahtunut paljon myös henkilökohtaista muisteltavaa, perhejuhlia, matkoja, upeita luontokokemuksia. Näin vuodenvaihteen jälkeen niitä usein miettii ja kertaa mielessään. Vuosi sitten saattoi olla paljonkin suunnitelmia vuoden varalle. Nyt voi niihinkin palata ja katsoa, mitkä toteutuivat, mitkä eivät ja mitkä olisivat saaneet jäädä toteutumatta. Ehkä näin osaamme järkeistää tulevaakin vuotta. Vuoden päästä olemme taas viisaampia.
Luopioisten kasvikartoitus oli tarkoitus saada tehtyä vihdoinkin loppuun yli 25 vuoden uurastuksen jälkeen. Toisin kävi. Aikaa ei tahtonut löytyä ja kun sitä oli, ei sateen vuoksi viitsinyt lähteä papereita uittamaan märkään metsää. Niinpä edelleen kymmenkunta ruutua on Aitoon suunnalta tekemättä. Ensi kesänä sitten!
Nettisivut tulivat vuodenvaihteessa kuuden vuoden ikään eli kauan on niitäkin jo väännetty. Uusia kasvilajeja Luopioisiin tuli kaksi ja nekin oikeastaan pihakarkulaisia. Vaikka kiurunkannus onkin luonnonkasvi, niin täältä löydetyt näyttävät olevan karkulaisia pihapiirissä. Keväinen kaihonkukka on sitä vielä enemmän. Prässissä on lisäksi pari epävarmaa näytettä, jotka saattavat nostaa vielä lukumäärää, joka tällä hetkellä on 749 lajia. Sammalia löytyi enemmän, 11 uutta ja kokonaislukumääräksi tuli 364 lajia. Jäkälät uudesta rupijäkäläkirjasta huolimatta eivät lisääntyneet kuin 7 lajilla. Kokonaislukumäärä on nyt 189. Mikrosienet jäivät viime vuonna vähemmälle, mutta jostain kumman syystä sateista huolimatta niitä ei myöskään kovin paljon näkynyt. Sivuilta löytyy tällä hetkellä 193 lajia.
Vaikka kasvien etsiminen veikin runsaasti aikaa monelta muulta mielenkiintoiselta asialta, jäi erikoisesti mieleen kaksi hienoa retkeilyä: Parikkalan sammalretki ja Kevon sammalseminaari. Edellinen tuotti Laatokan Karjalan eliömaakuntaan 20 uutta sammallajia, 13 varmennusta ja 16 vanhan tiedon uusimista. Lapista löytyi minulle uusia lajeja kuutisenkymmentä, joista suurin osa on siellä aivan tavallisia, mutta oli joukossa huikeita harvinaisuuksiakin. Upea retkikokemus oli myös lastenlasten kanssa tehty vaellus Laipanmaalla.
Tätä blogia on tullut vuoden aikana täydennettyä 90 kertaa eli keskimäärin 7,5 postausta kuukaudessa. Kirjojen lukeminen on minulle suuri intohimo ja se näkyy myös blogissa. Olen suunnitellut näiden erottamista omiin osoitteisiinsa, mutta se on vielä tekemättä. Kirjoja tuli vuoden aikana luettua noin viisikymmentä kappaletta, joista osan arviointi on blogissa. Menneisiin vuosiin verrattuna se on vähän, mutta ehkä kriittisyys on lisääntynyt tai tulee luettua paksumpia kirjoja. Pitäisi joskus merkitä muistiin mieluummin sivumäärät kuin kappalemäärät, jos sillä nyt mitään merkitystä sitten on.
Näin on vuosi summattu vähän päiväkirjamaisesti. Tänä vuonna jatketaan. Tavoitteena on löytää uusia lajeja Luopioisiin, itselle eliksiä ja rikkoa parin vuoden takainen vuoden lintubongaus 172 lajia. Siinähän sitä tavoitetta on ihan riittävästi.
