Aihearkisto: Sammalet

6.viikko: Kiviturkkisammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

’Tämän sammalen kanssa saa olla tarkkana, kun vertaa sitä viime viikon sammaleen. Ne kasvavat samoilla paikoilla ja muistuttavat erehdyttävästi toisiaan varsinkin jos niissä ei ole pesäkkeitä. Tämän pesäkkeet ovat pystyt ja pitkät, edellisen käyrät ja lyhyet. Jos tarkaan katsoo lehtiä, niin sieltäkin voi jo valokuvasta erottaa selvän eron: turkkisammalella lehdet ovat hiusmaisen ohuet kärkiosastaan ja kynsisammalella ne ovat kärkeä kohti tasaisesti kapenevat. Kun tämän viikon sammal lisäksi on lähes puhtaasti yleinen kalliokasvi, niin se erottuu kyllä selvästi. Nyt vain avoimille kallioseinille etsimään, löytyy se talvellakin.’

Kiviturkkisammal kuuluu kynsisammalten (Dicranaceae) heimoon. Se on yleinen kalliosammal, jonka voi löytää myös lohkareilta ja louhikoista. Kasvupaikalleen se muodostaa löyhiä, joskus laajojakin kasvustoja.

Sammalen lehdet ovat leveästä tyvestä nopeasti kapenevia jouhimaisia eri suuntiin siirottavia ja käyriä. Kuivina lehdet kähertyvät. Kooltaan sammal on alle 5 cm korkea. Suorat itiöpesäkkeet eivät ole yleisiä.

Sammalta voi löytää yleisenä koko maasta.

5. viikko: Kivikynsisammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

’Nyt on esitelty neljä metsälajia ja on aika siirtyä välillä muihin biotooppeihin. Kynsisammalten suku (Dicranum) on monilajinen melko selkeä sammalryhmä (23 lajia). Lehdet ovat varresta joka suuntaan siirottavia, kynsimäisiä ja teräväkärkisiä, suoria tai käyriä. Kynsisammalia tapaa yhtenään niin metsistä, kallioilta, soilta kuin tunturipaljakoiltakin. Monet ovat kasvupaikkasuhteittensa puolesta laaja-alaisia, mutta on sitten hyvin spesifejäkin lajeja. Nyt esiteltävä sammal on yleinen monenlaisilla paikoilla, mutta useimmiten sen löytää kivillä tai kallioilla.’

Kivikynsisammal on yleisimpiä sammaliamme. Sen löytää kallioilta, lohkareilta, metsämaalta, polkujen varsilta, jopa lahopuulta.

Sammal on noin 5 cm korkea ja muodostaa tiheitä, pystyjä kasvustoja, joissa usein on myös käyriä pesäkkeitä.

Sammal on joskus vaikea erottaa muista kynsisammalista. Sillä on suorat alle sentin pituiset kärjestä hampaiset lehdet.

Kivikynsisammal kasvaa koko maassa.

4. viikko: Metsäliekosammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

’Vielä löytyy tälle 4. viikollekin yksi yleinen metsäsammal. Liekosammalet jäävät usein edellisten tutumpien varjoon, mutta niittyliekosammal on yleisin pihanurmikoiden sammal ja tämä sukulaisensa viihtyy yleisenä rehevissä metsissä. Se on niin näyttävä, että joskus sitä jää jo senkin vuoksi ihailemaan, varsinkin silloin, kun se kiipeää suuren haavan tyveä ylöspäin jopa metrin korkeudelle peittäen komeasti koko rungon. Tällöin sen voi nähdä näin talvellakin varsinkin, jos metsässä ei ole kovin runsaasti lunta. Kannattaa siis lähteä etsimään.’

Tämän sammalen voi löytää lehdoista ja lehtomaisilta kankailta. Joskus se voi suotuisissa paikoissa muodostua metsän valtasammaleksi.

Sammal voi tulla yli 10 cm pitkäksi. Se kasvaa nimensä mukaan suikertaen muodostaen yhtenäisiä joskus laajojakin kasvustoja.

Liekosammal on epäsäännöllisesti haarainen. Verson latva on tupsumainen, mikä on hyvä tuntomerkki.

Sammal kasvaa lähes koko maassa, mutta tuntureilta se puuttuu.

3. viikko: Sulkasammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

’Tämän viikon sammal on oma suosikkini ja luulenpa, että se on sitä monelle muullekin. Sammal on paitsi kauniin värinen, niin myös symmetrisyydessään ja puhtaudessaan kaunis katsella laajoina kasvustoina. Olen ottanut siitä lukemattomia valokuvia ihan vain omaksi ilokseni. Tiettävästi sammalta ei ole käytetty mitenkään hyödyksi, mutta joissakin piirroksissa ja taideteoksissa olen sen kyllä nähnyt. Tämä sammal kannattaa ilman muuta etsiä ensi kesänä. Se on helppoa, kunhan menee oikeanlaiseen metsään. Varmasti löytyy!’

Sulkasammal on metsien kauneimpia sammalia. Se kasvaa yleisenä varjoisissa ja kosteissa metsissä.

Kooltaan sammal on alle 10 cm korkea ja muodostaa tiheitä limittäisiä kasvustoja kivien päälle ja mättäille.

Sammal on litteä, kahteen suuntaan sulkamaisesti haaroittunut. Sen latvaosa on kauniin vihreä ja alaosa vähitellen ruskettuva ja maatuva.

Sammalta tavataan lähes koko maasta tuntureita lukuunottamatta.

2. viikko: Metsäkerrossammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tämän viikon sammal lienee myös kaikille tuttu. Kerrosammal opetetaan jo koulussa. Sen ulkonäkö on antanut sille nimen ja eipä sitä voi oikein mihinkään yleiseen sammaleen sotkea. Laajoja kerrossammalkasvustoja voi löytää kuusivaltaisista metsistä. Itse ihailen sitä aina keväällä, kun uudet puhtaanvihreät versot alkavat kasvaa edellisvuotisten niskasta ja itiöpesäkkeet työntyvät esiin. Tyveltä se kuolee, latvasta kasvaa, niin kuin monet muutkin sammalet. 

Kerrossammal on metsien yleisimpiä sammalia. Sen voi tavata tuoreista kangasmetsistä, korvista ja lehdoista.

Sammal on kooltaan alle 10 cm korkea ja kasvaa suurina, löyhinä kasvustoina. Se kasvattaa uuden kerroksen joka vuosi edellisen päälle, alemmat maatuvat vähitellen.

Nimensä mukaan tämä sulkamainen sammal kasvaa kerroksittain. Se on myös hyvä tuntomerkki sammalen tunnistamiseen.

Sammalta tavataan koko maasta.

1. viikko: Seinäsammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ajattelin tänä vuonna julkaista viikottain jonkin suomalaisen sammalen kuvan ja esittelytiedot. Tässä tulee ensimmäinen ja varmuudella tunnistettava, koska on maamme yleisin metsäsammal. Kuvat ovat Jyväskylän Luontomuseossa olevan näyttelyni kuvia. Siellä voi käydä maaliskuun alkuun saakka katsomassa lisää.

Seinäsammal on metsiemme yleisin sammal. Sen voi tavata havumetsistä, suomättäiltä, pellonreunoista, monenlaisilta paikoilta.

Sammal on harvaan sulkahaarainen, varsi on punaruskea ja sen käyrät pesäkkeet ovat melko harvinaisia.

Sammal on kooltaan alle 10 cm korkea ja se kasvaa löyhinä peitteinä.

Seinäsammalen voi tavata koko maasta, Tunturipaljakalta se puuttuu.

Seinäsammalta käytettiin ennen tilkkeenä hirsiseinien raoissa. Siitähän se on saanut nimensä.

Uusi vuosi

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa
sorsansammalta löytyi kesällä runsaasti

Taas on tultu siihen pisteeseen, että voidaan muistella vanhaa ja ajatella tulevaa. Mennyt vuosi oli Luopioisten putkilokasviston osalta välivuosi. Kovin paljon uutta ei sinne tullut lisättyä. Kesän kuumuus ja kuivuus tekivät toisaalta sammalten etsimisestä työlästä ja vasta syyspuolella pääsi sillä rintamalla eteenpäin. Uusia lajeja löytyi muutamia ja vanhoille havaittiin uusia löytöpaikkoja kohtuudella, mutta ei samaa tahtia kuin edellisinä vuosina. Aletaan olla siinä pisteessä, ettei niitä uusia enää niin vaan löydykään. Seuraavat sammallajit ovat alueelle uusia löytöjä:

Muutama näyte on vielä tutkimuksen alla. Näistä voi hyvällä onnella löytyä vielä uusia lajeja. Toisaalta lajitaksonin asemasta on syrjäytetty Sphagnum viride, viherrahkasammal ja pari lajia olen kriittisen tarkastelun jälkeen asettanut kyseenalaisiksi (Sphagnum aongstroemii ja Thuidium tamariscinum). Näistä ei ole näytettä eikä niitä ole löydetty uudelleen. Luopioisten sammalkartoitus on edennyt tänäkin vuonna, mutta yhteenveto ja karttojen päivitys on vielä tekemättä. Kokonaismäärä lähenee neljää sataa (394 kpl).
Jäkälien osalta lajeja tuli muutama lisää, mutta niiden sivut kasvioon on vielä tekemättä. Sama koskee mikrosienten osiota. Täydennän nämä talven kuluessa. Mikrosieniin kuuluu sen verran hyvää, että ensi keväänä on odotettavissa uusi suomenkielinen kirja näiden lajien määrittämiseen ja nimeämiseen.

Harvakseltaan olen kirjoitellut juttuja blogiin. Aika paljon on mennyt aikaa paikallislehden luontopalstan kirjoittamiseen. Olisin toki voinut sen julkaista myös täällä blogissa, mutta monesti lehtijuttu on niin erilainen kuin blogiteksti ja tarkoitettu paikalliseksi. Ehkä ensi kesänä teen näin. Tänä uutena vuotena olen ajatellut julkaista joka viikko esittelyn aina yhdestä sammalesta kerrallaan. Ajattelin valita selalisia lajeja, jotka jokaisen olisi helppo tunnistaa ja tutustua samalla muihinkin lähilajeihin. Saa nähdä onnistunko ja jaksanko tehdä joka viikoksi. Yleensähän uuden vuoden lupaukset unohdetaan loppiaiseen mennessä 😉

Joka tapauksessa oikein hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!

p.s. Anteeksi tekstin kömpelyys. Olivat menneet muuttamaan blogipohjaa radikaalisti WordPressissä ja en ole vielä oikein sujut tämän uuden pohjan ja uusien muotoilujen kanssa.

Kesän löytö

Julkaistu , kirjoittanut
2

’Syksyn hiipuessa kohti talvea on nyt aika katsoa, mitä kesällä on tullut tehtyä. Tahtoo olla luonnossa liikkumisen aktiiviaika niin kiireinen, ettei ehdi edes kaikkia keräämiään näytteitä kunnolla määrittää.

Tänä kesänä tuli paljon liikuttua puronvarsilla ja koskipaikoilla pitkin Pirkanmaata. Ne ovat ennen jääneet vähemmälle huomiolle. Tästä syystä tuli kerättyä sammalnäytteitäkin enemmän kuin vuosiin.Yllättävin löytö tehtiin Virroilta. Koskipaikan kivikosta löytyi vanhan myllyn jäänteitä, kivirakennelmia sementtipintoineen ja louhittuja kalliopintoja, mutta myös vanhoja jo lahoamassa olevia hirsirakenteita.

Scapania apiculata

Koski osoittautui antoisaksi. Rannalta tuli kerättyä lahopuun päältä heti aluksi uusi laji isotihkusammal (Oncophorus elongatus). Laji ei oikeastaan ole muuten uusi, mutta vanha pikkutihkusammal (O. wahlenbergii) on jaettu kahtia ja todettu, että tämä nyt löytynyt onkin niistä yleisempi sisämaassa. Vanhaa muotoa ei täältä löytynytkään. Lahopuun sammalet olivat muutenkin mielenkiintoisia. Koskivesien kasteleman hirren päällä komeili tumma läikkä jotain maksasammalta ja kotona skoopin alla se osoittautui pikkukorvasammaleksi (Jungermannia pumilla). Kivillä sen vieressä oli runsaasti koskisiipisammalta (Fissidens pusillus) ja koskisammakonsammalta (Hygroamblystegium fluviatile).

Suurin yllätys odotti kuitenkin tähän asti varmaa määrittämistään. Lahon hirren päällä pieninä muutaman millin versoina kasvoi jokin kinnassammal. Scoopissa se näytti melko tavalliselta, mutta verson latvassa olevat gemmet kertoivat, ettei ihan tavallisesta lajista ole kuitenkaan kyse. Useiden tarkastelujen jälkeen voitiin todeta sammalen olevan kantokinnassammal (Scapania apiculata). Se on uhanalaistaulukoissa merkitty CR-lajiksi eli äärimmäisen uhanalaiseksi ja sillä on Pirkanmaalta ennestään vain muutama esiintymä eivätkä nekään kovin tuoreita.

Kantokinnassammalen lehden liuskat ovat teräväkärkiset ja ehytlaitaiset. Sen soluissa on voimakkaat trigonit. Paras tuntomerkki on kuitenkin pyöreät, yksisoluiset ja viininpunaiset gemmat verson latvassa. Sellaisia ei ole millään muulla kinnassammalella. Sammalen ilmoitetaan kasvavan mikroilmastoltaan jatkuvasti kosteissa paikoissa lahopuulla. Eli tässä on taas yksi metsien siistimisestä ja hakkuista sekä koskien raivauksesta ja lähteikköjen häviämisestä kärsivä sammal. Ei siis ihme, että se on CR-laji.

Sammalta tuskin olisi löydetty, jos näitä lahopuita olisi katseltu vain silmämääräisesti. Ohut suikale puukolla hirren pinnasta vuoltuna osoittautui tarpeelliseksi. Sitä tulisi tehdä useammin. Tällöin tulee kuitenkin varoa vuolemasta koko hirttä puhtaaksi. Sammalet onneksi ovat suotuisalla paikalla hyvin leviäviä ja harvoin niitä kasvaa vain yhtä versoa paikassaan.

Näin sammaltietous lisääntyy ja koko ajan oppii jotain uutta.’

Tervetuloa

Julkaistu , kirjoittanut
2

’Syyskausi alkaa olla lopuillaan ja on aika palata kaupunkiin talveksi. Tavarat, skoopit, kirjat, näytteet, tarvikkeet, on pakattu ja kiikutettu uuteen paikkaan taas kerran. Samalla olen valmistellut seuraavaa valokuvanäyttelyäni. Symbioosi-näyttelyn purin syyskuun lopulla Luopioisissa ja nyt rakennan uutta Jyväskylässä Luontomuseon näyttelytilaan. Näyttelyn avajaiset ovat ensi tiistaina 20.11. klo 17.00. Jos olet paikkakunnalla, niin tervetuloa kuulemaan sammalharrastuksesta ja katsomaan ottamiani sammalkuvia.’

Sammalet harrasteena-näyttely on avoinna museon aukioloaikoina
20.11.2018 – 3.3.2019 välisenä aikana.

Tervetuloa!

Kameran löytämää

Julkaistu , kirjoittanut
2

’Joskus käy näinkin! Olin kävelemässä koiran kanssa aamutuimaan lehtomaisessa metsässä. Kaste oli laskeutunut ruohoille ja korsille. Sammalen päälle oli kertynyt pisaroita hauskaksi kerrokseksi. Kumarruin katsomaan tarkemmin kameran kanssa ja otin muistoksi muutaman kuvan. Sitten jatkoin matkaa. Tielle päästyäni katsoin kameran näytöltä, olivatko kuvat onnistuneet. Kastepisaroita en kuvasta juurikaan huomannut, mutta sammal erottui hyvin vaalean vihreänä heinistä ja ketunleivistä. Katsoin tarkimmin, suurensin ja hämmästyin. Voiko olla totta?

poimulehväsammal

Niinpä, ei muuta kuin takaisin omia jälkiä seuraten ja nenä maassa etsimään kohtaa, jossa olin kastetta kuvannut. Onneksi kasteiseen metsään jää helposti seurattavat jäljet ja taisi koirakin minua vähän auttaa. Sammal löytyi ja niin saatoin todeta, että olin löytänyt Luopioisiin uuden sammallajin, poimulehväsammalen (Plagiomnium undulatum).

Tämä sammal on muutenkin melkoinen harvinaisuus Pirkanmaalla. Tiettävästi sillä on vain muutama löydetty kasvupaikka: Nokialla, Kangasalalla ja Valkeakoskella. Yleisempi se on etelän rannikoiden lehdoissa, mutta ei sielläkään kovin yleinen. Itse olen sitä aikaisemmin nähnyt Viron Saarenmaalla, jossa se kasvoi jopa nurmikoilla ja Nokian Sorvassa. Nyt löytynyt paikka oli oikeastaan aika tavallista tuoretta lehtoa, jonka pohjakerroksessa näkyi jonkin verran lähteisyyttä. Läheiseltä pellolta valui vesiä lehdon poikki alapuolella virtaavaan Myllyojaan. Tällaisia paikkoja täällä on paljon, joten onpa jatkossa pidettävä silmät auki tämänkin sammalen suhteen.

Poimulehväsammal on helppo erottaa muista lehväsammalista. Sen lehdet ovat pitkät, kapeat ja niiden kärkiosassa on selvää poikittaista poimuisuutta sammalen nimen mukaisesti. Oikeastaan meillä tavattavista sammalista sitä ei voi sekoittaa mihinkään toiseen sammaleen.

Näin kameran kuvistakin voi löytää uusia lajeja. Kannattaa siis kuvata kaikkea mitä löytää.’