’Yleensä kuulee ensimmäisen kerran puhuttavan joulusta heti juhannuksen jälkeen. Nyt ollaan kohta jo puolivälissä, vaikka ei sitä mielellään ajattele, koska siihen liittyy aina sellaista stressiä ja pimeyttä, joka tuntuu ahdistavalta. Kuitenkaan en voi olla löytämättä kuvasta mielleyhtymää jouluun: pallo roikkuu kuin kuusen oksalla jouluaattona. Kun näin tämän noin puolen sentin suuruisen sammalesta riippuvan pallon hämäläisessä lehdossa, ajatus joulusta tuli elävästi mieleen, oli hämärää, hiljaista ja salaperäistä. Todellisuudessa tässä on hämähäkin koti. Siitä, minkä hämähäkin se on, en tiedä mitään, ellei joku valista minua asiassa. Hämähäkki kutoo riippuvan pallonsa munien suojaksi ja tuolla joulupallon sisällä saattaa olla satoja munia ja myöhemmin saman verran pikkuisia hämähäkkejä, ellei jokin suurempi otus pistä koko komistusta ennen sitä poskeensa. Tällä paikalla kasvoi muuten upeita sammalia: ripsikellosammal, suikalesammal ja karvahiirensammal. Kaikki ovat jonkinmoisia harvinaisuuksia täälläpäin.’