Se, mitä ilman…

Saana

’Puolitoista kuukautta tuli kipuiltua ja tehtyä surutyötä ystävän vuoksi. Sitten oli aika mennä eteenpäin. Kuukausi näillä, Hillalla ja Saanalla, oli yhteistä elämää, tietämättä toisistaan. Nyt tulokas etsii paikkaansa, nuuskii, teputtaa sängynaluset muurinnurkat, tutustuu pihamaahan, marjapensaisiin. Reilun kahden kuukauden kokemuksella ollaan jo rehvakasta ja kaikkitietävää, mutta kun putos haavasta lehti…

Koirasta sanotaan, että se on ihmisen paras ystävä. Se ei sano vastaan, ei temppuile, ei hylkää ja kuitenkin kaikkea sitäkin se tekee. Liekö kasvatuksella merkitystä, jos koira on itsepäinen tai luonteeltaan jörö. Aika näyttää ja koira näyttää. Molempien kanssa on opittava elämään. Kun on aika lähteä, se otetaan vastaan luonnollisena, surraan hetki ja mennään taas, niin ihmisten kuin koirienkin maailmassa.’

Syyskuun alkaessa

heisi1

’Virallisesti kalenterin mukaan kesä on ohi, mutta ainakin täksi viikoksi on vielä luvattu lämpimiä ja aurinkoisia kelejä. Miksi suremaan kesän loppumista, onhan syksy ihan hyvä vuodenaika väreineen, marjoineen ja hämyisine iltoineen? Itse tuskailen usein näkemisen kanssa, kun yrittää tihrustaa pientä sammalta huonossa valossa jossain kallionkupeessa enkä näe, en millään.

Viime lauantaina Suomen luonnon päivä huipensi komean kesän. Säiden puolesta se oli vaihteleva, niin kuin hyvä onkin. Kesään kertyi kuitenkin ennätysmäärä hellepäiviä. Laskin niitä täällä Etelä-Hämeessäkin olleen kolmen kuukauden aikana 24 kpl. Nyt on syksyn vuoro. Olen ottanut jo varaslähdön ja käynyt muutaman kerran puolukassa. Lapsena syyskuun ensimmäinen päivä oli aina se puolukkapäivä. Silloin mentiin lähisuon laitaan eväiden kanssa koko perhe ja noukittiin talven puolukat talteen. Tänä vuonna marjat kypsyivät etuajassa ja niinpä puolukkaa on saanut noukkia jo parin viikon ajan.

Yläkuvan marjat eivät ole syötäviä. Pistin heisipuun marjatertun päivityksen kuvaksi sen vuoksi, että pidän tuosta lehtopensaasta. Sen marjat ovat lievästi myrkyllisiä, niin kuin useimpien lehtopensaiden marjat, eikä niitä kannata noukkia. Parempiakin on saatavilla. Koiranheiden marjat muistuttavat minua kotimaisen luonnon moni-ilmeisyydestä ja kuitenkin yhtäläisyydestä. Joskus olen ihmetellyt erilaisten marjojen määrää ja samankaltaisuutta. Miksi niin useat marjat ovat punaisia? Miksi lehtojen marjat lähes poikkeuksetta ovat myrkyllisiä? Miksi eläimet eivät saa mahankouristuksia ja sairastu myrkyllisistä marjoista? Paljon on suomalaisessa luonnossa ihmeteltävää. Ei tarvitse ollenkaan lähteä merta edemmäksi kalaan löytääkseen innoittavia kokemuksia. Niitä löytyy ihan kummasti omasta takaakin.

Nyt on aika nauttia syksystä, väreistä, marjoista, kuulakkuudesta ja hiljaisuudesta.’

Suomen luonnon päivä

Haltia

’Ensi lauantaina 31.8. vietetään historian ensimmäistä Suomen luonnon päivää. Jo on aikakin, vaikka toisaalta ainakin minulle jokainen päivä vuodesta on luonnon päivä. Ehkä tällainen selkeä tapahtuman järjestäminen nostaa päivän arvoa ja samalla Suomen luonnon arvoa. Tapahtuman esitteissä kerrotaan, että tuona päivänä voi juhlia kaikkea sitä, mitä luonto edustaa. Silloin voi nauttia luonnosta ja todeta kaikki se hyvä, mitä sieltä saamme.

Suomen luonnon päivänä voimme koota ystävät, perheen tai naapurit ja viedä heidät retkelle luontoon, ehkä sinne mielipaikkaan, johon itsekin aina kaipaa. Siellä sitten voidaan kukin tavallamme sopivasti juhlistaa päivää, tehdä siitä jotain muuta kuin harmaa arkipäivä on. Suomen luonnon päivä on omistettu suomalaiselle luonnolle, sen metsille, rannoille, soille, kulttuurimaisemalle. Siellä on meidän monen henkireikä kiireisen elämän keskellä. Eihän täällä muuten olisi tällaista määrää mökkejä, joihin kaupungin asukkaat pakenevat lomiksi ja viikonlopuiksi.

Tänään meloin Haltianselällä, nautin kauniista päivästä, kuuntelin kuikkien kuoroa ja seurasin nuolihaukan saalistusta lahden päällä. En nähnyt ketään muuta ihmistä. Toivottavasti lauantaina ei ole yhtä tyhjää. Tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio, joka on päivän suojelija, toivoo puheenvuorossaan mahdollisimman monen keksivän itselleen läheisen ja mieluisan tavan juhlistaa Suomen upeaa luontoa. Tälläinen tapa voisi olla vaikkapa melontaretki tai marjastus tai sienestys tai nuotiomakkarat tai olla vain… Tapoja on monia, kunhan vain valitaan ja lähdetään.’

Kukkia ja öttiäisiä

purtojuuri

’Nyt on kesä siinä mielessä parhaimmillaan, että perhosten uusi sukupolvi on kuoriutunut ja kuin tilauksesta myös parhaimmat perhoskukat kukkivat komeasti. Pihassa nauhukset ja muut mykerökukkaiset houkuttelevat pölyttäjiä, luonnossa kesän myöhäiskukkijat. Kuvassa lanttuperhonen verottaa purtojuuren mesivarastoja. Purtojuuri onkin tällä hetkellä metsän paras hyönteiskukka. Yritin kuvata myös kukkakärpäsiä, joita lenteli lukematon määrä pallomaisten kukintojen ympärillä, mutta ne olivat minulle liian nopeita ja kaikki kuvat olivat epätarkkoja. Suuria kIrvakärpäsiä (Syrphus sp.) ainakin lenteli samoin joitain minulle tuntemattomia pienempiä lajeja.

Näitä hyönteisille mieluisia kukkia kannattaa istuttaa omaan puutarhaankin. Perhostutkijat suosittavatkin koristekukiksi juuri tällaisia perhosia kerääviä lajeja. Onhan se hauska seurata niiden lentelyä ja touhuamista pihapiirissä. Samalla oppii tuntemaan uusia lajeja. Omassa pihassani ovat pyörineet ainakin neitoperhonen, amiraali, sitruuna- ja nokkosperhonen sekä liuskaperhonen. Alkukesästä käväisi myös aurooraperhonen, mutta se ei viihtynyt pihan kukilla. Lienee sille tyypillistä.’

Ilmasto

ilmasto

’Viime päivinä on taas keskusteltu kiivaastikin ilmastonmuutoksesta ja siitä, kuinka siihen pitäisi suhtautua, ilmasto kun ei olekaan lämmennyt ennusteiden mukaan, vaan lömpötila on polkenut paikallaan. Kuluva kesä on ollut helteinen täällä Suomessa, Keski-Euroopassa ainakin alkuosistaan ennätyskylmä ja sateinen. Ympäristöministeri patistaa edelleen talkoisiin lämpenemisen estämiseksi ja tutkijat harovat harvenneita hiuksiaan. Ilmasto on arvaamaton. Yläkuva esittää yhtä lämmittäjää, lentokoneiden vanoja taivaalla.’

Viimeisimmässä Tiede-lehdessä (7/2013) on Metsäntutkimuslaitoksen professorin Kari Mielikäisen artikkeli lustokalenterista. Tämähän tarkoittaa sitä, että havupuiden lustojen eli vuosikasvun paksuuden mukaan voidaan muodostaa ajallinen jatkumo liki jääkauteen saakka (7640 vuotta). Samalla tästä kalenterista voidaan nähdä ilmastossa tapahtuneet muutokset tuona aikana. Siitä näkyy keskiaikainen lämpökausi, jolloin pohjoisimmassakin Lapissa kasvoi mäntymetsiä ja toisaalta 1600-luvun pikkujääkausi, jolloin katovuodet kaltoin kohtelivat maatamme. Kalenteri kertoo kuitenkin vain osan totuutta.

Ilmastoon vaikuttavat monet tekijät ja aina niitä ei osata ottaa tasapuolisesti huomioon, kun lasketaan maapallon lämpenemisiä ja viilenemisiä. Lustokalenterin avulla voidaan nähdä, että auringonpilkut ovat yksi tekijä lämpötilojen muutoksissa. Kun on runsaasti pilkkuja ja aurinko on aktiivinen, imevät meret lämpöä itseensä. Muutos tulee kuitenkin viiveellä. Samoin pallomme akselikulmalla on merkityksensä, vaikka muutos ei suuri olekaan, niin voidaan laskea, että 2000 viime vuoden aikana sen vaikutus on ollut -0,6 astetta. Koska akselikulma vaihtelee 41 000 vuoden välein, syntyy siitä pitkän aikavälin jaksollista vaihtelua.

Kun puhutaan sitten Fennoskandian ilmastosta eli säästä meillä, on ratkaisevana tekijänä Golf-virran vaikutus ja pohjoisen Atlantin oskillaatio-ilmiö. Kun oskillaatio voimistuu, kääntyvät täällä tuulet länteen ja meille tulee leutoja talvia ja sateisia kesiä, heikentyessään se vaikuttaa päinvastoin ja varsinkin itäisessä Suomessa pakkaset paukkuvat ja kesät ovat kuumia. Vuosilustokalenteri vahvistaa näidenkin ilmiöiden olemassaolon.

Lustokalenteri osoittaa tutkijoille, etteivät kovin lyhyellä aikavälillä tehdyt ilmastoennusteet anna hyvää kuvaa ilmastonmuutoksesta. Vuosituhansien kuluessa kertyneet lustot kertovat, että ilmastossa on vuosituhansien kuluessa tapahtunut suuriakin muutoksia, mutta niiden ennustaminen ei varmaan silloinkaan olisi ollut kovin selkeä juttu. Tällä hetkellä lustot kertovat, että parin viimeisen vuosituhannen aikana ilmasto on täällä Fennoskandiassa todellisuudessa viilentynyt ja sen on saanut aikaan maapallon akselikulman muutos, auringonpilkut ja Atlantti.

Kun nyt ilmasto ei olekaan pariin vuoteen lämmennyt ennustetulla tavalla, lienee ennenaikaista tehdä sitä johtopäätöstä, että ennusteet ovat väärät. Siinä mielessä ympäristöministeri lienee oikeassa. Ei se tosin kerro sitäkään, että ennusteet olisivat oikeassa. Ilmasto näyttää olevan arvaamaton ja ennusteita varten sitä tuleekin tarkastella mieluummin tuhansien vuosien aikavälillä kuin vain muutaman vuoden.

Tapionpöytä

tapionpöytä

’Juuri muutama päivitys sitten valittelin, ettei maastossa enää näe puiden outoja kasvumuotoja samalla tavalla kuin ennen, tapionpöytääkään en ollut nähnyt kuin lapsena. Niinpä ylläolevan kuvan kuusimuodon löytyminen oli iloinen yllätys. Tapionpöytä kasvoi kuivan kallion reunassa ja oli ilmeisesti kasvanut jo jonkin aikaa, koska sen varsi oli melkoisen paksu. Kasvu ylöspäin oli vain jäänyt tulematta ja niinpä puu oli jäänyt pöytämäiseksi laakeaksi lätyksi.

Kansanuskomusten mukaan tällainen puu oli metsänjumala Tapion ruokailupaikka. Se säilytettiin siihen tarkoitukseen. Saatettiinpa heittää kiitoksena marjaretken onnistumisesta muutama mustikkakin pöydälle jumalan mutusteltavaksi. Mitäpä ennen vanhaan tuollaisella puupahaisella olisi tehty? Eihän siitä olisi edes polttopuuksi, saatika muuksi tarvekaluksi. Kasvakoon siis rauhassa metsän kätköissä Tapiolan holvistossa. 

Tapionpöytä eli pöytäkuusi (Picea abies f. tabulaeformis) on tavallisen metsäkuusen muoto, joka on syntynyt todennäköisesti mutaation seurauksena. Kuusen kärkisilmu on joko kykenemätön jatkamaan kasvua tai vioittunut jo varhaisessa vaiheessa. Tällöin oksat jatkavat kasvuaan, vaikka latva ei kasvakaan ja muodostavat pöytämäisen laakean kasvuston. Jostain syystä mikään oksa ei ota uuden latvan virkaa, niin kuin usein näkee tapahtuvan, jos isomman kuusen latva katkeaa. Tällöin varteen tulee yleensä mutka, joka loivenee puun kasvaessa. Nuorena olen nähnyt myös kuusen, jonka oksat eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, kuka latvan virkaa alkaisi hoitaa ja niin kuusessa oli kahdeksan latvaa. Jostain sattuman oikusta näistäkin keskimmäinen katkesi, ja taas oksat kilpailivat uuden latvan virasta. Tällainen kynttiläkuusi, jossa oli siis kaksi kertaa kahdeksan latvaa, kasvoi jättisuureksi puuksi kotini lähellä ja oli aikoinaan nähtävyys paikkakunnalla. Nykyään se on myrskyssä kaatunut ja tuhoutunut.’

Ystävä

hilla

’Ihmisen paras ystävä, niin sanotaan, joskus enemmänkin. Kun retkikaveri siirtyy toisille retkireiteille, se ei mene ilman ajatuksia. Olen tässä pari päivää pohtinut elämää eläimen kautta. Mitä se tuntee, mitä se tietää? Kun kivut lisääntyvät, hymy muuttuu ja kun loppu lähenee, se tietää sen.

Neljätoista ja puoli vuotta kuljettiin yhdessä. Monet polut koluttiin Lappian myöten, elettiin yhdessä, otettiin toisemme huomioon. Nyt jatkan yksin, muistot mukanani. Poissaoloa ei vielä oikein tajua, mutta aamulla katse etsii ovenpielestä tuttua näkyä. Jossakin vaiheessa tulee vielä aika, jolloin kuulen haukun, näen valkoisen vilauksen, koen läsnäolon. Niin on käynyt ennenkin.

Ystävä ei koskaan häviä, se jää muistoihin, se kulkee mukana.’

Lappi kutsuu

lappi kutsuu

’Mikä se on se Lapin kutsu? Mikä on hulluus, joka iskee muutaman kerran vuodessa? Mikä on Lapin kuuluisa vetovoima? En osaa vastata. Näin vain on. Niinpä suuntaan sinne viikoksi taas kerran. Poropolku vie eteenpäin ja määränpää on aina seuraavan tievan takana. Tällä kertaa ehkä ei ihan niin. Tarkoitus on viipyä parin tunturin alueella, tehdä muutama kasviruutu, katsastaan alueen sammalet, ottaa valokuvia ja nauttia. Siinäpä on sitten muistoja ja katseltavaa talvi-illoiksi. Blogi on myös kesätauolla sen aikaa. Hyvä onkin, sillä palvelimella on ollut jotain ongelmia liian runsaan liikenteen vuoksi.’

Juhannus – juhlaa!

kurjenmiekka1

’Kerran vuodessa, ainakin, mieli herkistyy ja kohtaa elämän positiivisena ilman ainaista tuskaa sen puolesta, ilman stressiä. Juhannus on vanhastaan ollut suven kohokohta ja on sitä edelleen. Taiat, tuntemukset, ennusteet kuuluvat siihen, niin myös yhdessäolo, leikki ja laulu. Tänä päivänä siihen on tullut myös muunlainen hauskanpito, sana jonka joskus haluaisi pistää lainausmerkkeihin. Tänä vuonna juhannusaatto ja kesäpäivän seisaus sattuvat samaksi päiväksi. Elämme pysähtyneellä hetkellä, nautitaan siitä. Haluan toivottaa kaikille lukijoille kaunista ja aurinkoista juhannusta Eino Leinon ja Kukkian kurjenmiekkojen välityksellä.’ 

Mä metsän polkua kuljen
kesä-illalla aatteissain
ja riemusta rintani paisuu
ja mä laulelen, laulelen vain.

Tuoll´ lehdossa vaaran alla
oli kummia äskettäin,
niin vienoa, ihmeellistä
all´ lehvien vehreäin.

Minä miekkonen vain sen tiedän,
minä vain sekä muuan muu
ja lehdon lempivä kerttu
ja tuoksuva tuomipuu.

Eino Leino

Luonnonkukkien päivän retki 16.6.2013 klo 12 – 14 Padankoskella

matara

’Tapahtumapäivä on yhteispohjoismainen ja retkillä on tavoitteena kasviharrastuksen ja -tuntemuksen edistäminen. Myös yhteisen kokemuksen tarjoaminen mahdollisimman monelle on tavoitteena. Itse olen järjestänyt retken useana vuonna ensin epävirallisesti kyläyhdistyksen avustuksella, mutta viime vuosina ihan julkisesti ilmoitettuna. Nytkin retkestä on tiedotettu paikallislehdissä, kerrottu ilmoituksissa ja tapahtumakalentereissa. Viime vuonna retkeen osallistui yli 20 innokasta retkeilijää ja kiersimme silloin sadekuuroja väistellen kylämme keskellä olevan järven ympäri. Tänä vuonna toivomme parempaa säätä ja vähemmän punkkeja kuin viime vuonna. Kierrämme kylän perinteistä keskustaa ja päädymme kyläyhdistyksen kodalle, josta on mahdollisuus ostaa kahvia ja muita virvokkeita.

Yläkuva esittää kesäistä tienpiennarta, jossa kasvaa runsaasti ahomataraa. Matarat (Galium) ovat tänä vuonna kävelyn nimikkolajeja. Niitä tavataan maastamme kymmenkunta erilaista ja monet ovat yleisiä, vaikka eivät aina noin näyttäviä. Yritän löytää retkemme varrelta eri lajeja nähtäväksi. Niitä voi myös katsella kasvisivustoltani etukäteen. Vastaan tulee varmasti myös monia muita kasvilajeja, joita voimme sitten yhdessä katsella ja nimetä kukin tavallamme.’

Toivotan kaikki läheltä ja kauempaakin tervetulleiksi retkelle!

logo