Aihearkisto: Putkilokasvit

Kesäkuun ensimmäinen

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Padankoski

’Tänään on kesäkuun ensimmäinen päivä. Kesä alkaa, virallisesti. Säät olivat tosin toukokuussa sen verran kesäisiä, että tuntuu siltä, kuin kesä olisi jo pitkällä. Samaa mieltä tuntuu luontokin olevan, ainakin täällä EH:n alueella. Hämeessä kevätaspekti meni ohi nopeasti, jopa niin nopeasti, etten kaikkien kukkien kukintaa edes huomannut. Omenapuut olivat huppusenaan kukkia vain pari päivää, sireenit lakastuvat jo, samoin kielot. Kesän kukat ilmaantuivat maisemaan jo siinä vaiheessa, jolloin kevät oli vielä aluillaan. Kokosin tähän toukokuun ajalta listan nyt kukkivista ja kukkineista kesäkasveista (perässä ensimmäinen havaintopäiväni). On hämmentävää huomata, että vuosi vuodelta kukinta näyttää siirtyvän aikaisemmaksi. Vaihtelu toki on suurta ollut ennenkin. 70-luvun alkupuolella pakkaset veivät kuusenkasvannaiset useana vuonna vielä kesäkuun alussa, 80-luvulla satoi silloin luntakin. Nyt ennustetaan kylmää ensi viikonvaihteeseen, mutta ennusteet lievenevät koko ajan, kun ajankohtaa lähestytään. Tässä listaa:

  • hietaorvokki 3.5.Padankoski
  • voikukka 2.5.
  • mustikka 6.5.
  • kanankaali 7.5.
  • mansikka 7.5.
  • puna-ailakki 8.5.
  • metsäorvokki 8.5.
  • tuomi 10.5.
  • linnunherne 10.5.
  • metsätähti 18.5.
  • kielo 18.5.
  • koiranputki 19.5.
  • luumu 19.5.
  • suomuurain 19.5.
  • omena 20.5.
  • nurmipuntarpää 20.5.
  • maarianheinä 20.5.
  • kurjenpolvi 24.5.
  • pihlaja 24.5.
  • aitovirna 24.5.
  • nuokkuhelmikkä 24.5.puna-apila
  • sireeni 24.5.
  • aho-orvokki 26.5.
  • lehtokuusama 26.5.
  • valkoapila 26.5.
  • rönsyleinikki 26.5.
  • niittyleinikki 26.5.
  • tuoksusimake 26.5.
  • oravanmarja 27.5.
  • puna-apila 29.5.
  • metsäruusu 29.5.
  • niittynätkelmä 30.5.
  • päivänkakkara 31.5

Kaikkia kasveja en ole merkinnyt muistiin, joten lista ei ole täydellinen. Hämmästyttävää on esim. päivänkakkaran OLYMPUS DIGITAL CAMERAkukinnan alkaminen jo toukokuun puolella. En muista entuudestaan koskaan niin tapahtuneen. Myös apiloiden ilmaantuminen jo toukokuussa on poikkeuksellista. Valkoapilaa oli peltotiellä kymmeniä, tosin yksittäisinä, puna-apilaa pellon laidassa yksi mätäs ja siinä muutama kukka auki. Yleensähän nämä kukat mielletään keskikesän kukkijoiksi.

On joukossa toki normaaliakin kukintaa. Mänty pölläyttelee siitepölyään paraikaa kaikki paikat täyteen. Muistan vastaavaa kesäkuun alusta monelta vuodelta. Pajujen nukkaa alkaa olla joka puolella, kun siemenkodat repeävät ja valkoiset pumpulimaiset lenninhaivenat kiidättävät siemeniä uusille kasvupaikoille. Myös voikukan laskuvarjot ovat ajallaan. Uudet kukat peittävät niittyjä, kun vanhat lakastuvat. Kesäkuu alkaa ja jos tällä tahdilla mennään, kukkivat horsmat ja ohdakkeet jo juhannuksena. Odotellaan sitä!’

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nopeus

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Kevään eteneminen ja kesän tulo ovat tänä vuonna olleet huippunopeaa. Vasta äsken leskenlehdet vielä kukkivat, nyt ne ovat jo höydyllä, kuten eilen ottamastani kuvasta näkyy. Tämä kevään ensiairut täällä sisämaassa on tehtävänsä tältä vuodelta jo suurelta osin suorittanut eli jälkeläistuotannon. Nyt sitten vain kasvatetaan yhteyttäviä ’leskenlehtiä’ ja kerätään ravintoa seuraavaa vuotta varten. Kokonaan ovat hävinneet näkyvistä jo kevätkynsimöt ja käenrieskat. Pienet sipulikasvit katoavat nurmikon vehreyteen oikeastaan heti, kun kukinta on ohi tai leikkuri ajaa niiden yli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puissa huomaa saman. Tuomet olivat vasta huppusenaan kukkia, nyt terälehdet varisevat ja maa peittyy valkoiseen, kuten yläkuvassa omenapuunkin alla. Toivottavasti pörriäiset ehtivät suorittaa tehtävänsä, muuten saamme turhaan odottaa loppukesästä satoa. Puiden kohdalla hedelmän kasvattaminen kestää koko kesän ja se on valmis vasta syyskuulla toisin kuin ruohokasveilla. taskuruohoKevätaskuruoho varistaa jo siemeniään, leskenlehden höyty ei lennä, mutta ensimmäiset voikukan laskuvarjot liitävät jo uusille kasvupaikoille.voikukka (1) Niidenkin aika on lyhyt ja siemen pääsee maahan itämään jo ennen oikean kesän alkua. Tosin voikukka taitaa aika huonosti levitä siemenistä, enemmänkin kasvullisesti.

Kukkaankin monet kasvit ovat entineet tavallista aikaisemmin: kurjenpolvi jo pari viikkoa sitten, vaikka sitä juhannuskukaksi tituleerataan, leinikit tapasin viikon alussa ja olipa tiellä jo valkoapilakin täydessä loistossaan. Puutarhan polun laidassa päivänkakkaran nupusta loistavat jo valkoisten terälehtien alut, ehtiiköhän toukokuun puolella kukkaan.

Nopeus on siis trendi tänä vuonna. Kylminä keväinä ja alkukesinä kukat jurovat pitkään nuppunsa suojassa ja kukoistavatkin pitkään, kun pölyttäjät eivät liiku. Saamme nauttia kukkaloistosta kauan. Kuinkahan nyt käy, onko juhannuksena enää ollenkaan kukkia kukoistamassa vai saako tyynyn alle noukkia jo horsmia, loppukesän kukkia?’

Pientä tunnistettavaa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Näin keväällä on haasteellista liikkua metsässä. Tarkoitan tällä tunnistamattomia sirkkataimia ja pieniä kasvinalkuja. Tällä hetkellä luonto on täynnä enemmän ja vähemmän outoa porukkaa, jotka muutaman viikon kuluttua ovatkin aivan tuttuja. Kukattoman kasvin tunnistaminen on joskus hyvinkin hankalaa. Mikko Raatikainen julkaisi aikoinaan kirjan rikkakasvien sirkkataimista ja olen sitä aina silloin tällöin hyödyntänyt puutarhassa. Vastaavaa opasta en ole metsäkasveista löytänyt. Niinpä ne on vain opeteltava seuraamalla. Tikku pystyyn oudon taimen kohdalle ja aatteenvärinen nauha tikun ympärille. Sitten muutaman viikon kuluttua, jos muistaa enää tapauksen, voi käydä katsomassa, mikä siitä olikaan tullut.

Yläkuva lienee aika helppo. Kun liljakasvi aloittaa kasvunsa, on sen lehti töttöröllä ja siitä pääsee jyvälle, tuleeko siitä kielo vai oravanmarja. Tässä on kyse jälkimmäisestä. Kun lehti leviää, sen jo tunnistaakin. Mutta miten on alakuvan laita?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAPitkään sitä mietin ennen kuvan ottoa, sitten huomasin vanhan korren nousevan oikeasta laidasta. Viimevuotiset, kuivuneet versot ovatkin usein hyvänä tuntomerkkinä. Tässähän on tuikitavallinen pujo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERALöytyi outokin. Tätä täytyy seurata punaisen viirin kanssa kesään. Sitten se paljastuu tietenkin koivuksi tai tädykkeeksi tai joksikin eksoottiseksi muinaiskasviksi, sillä se kasvoi vanhan autiotalon romahtaneen kivimuurin kupeessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMaitikat ovat usein lähes mahdottomia tunnistaa lajilleen ennen kukintaa. Tällä hetkellä metsät ovat täynnä viereisen kuvan taimia, mutta kumpi on kyseessä, metsä- vai kangasmaitikka. Sirkkalehdet sojottavat alimmaisena, mutta kasvulehdet eivät ole vielä auenneet. Arvaisin, ja todellakin tämä on arvaus, että kyseessä on kangasmaitikka. Tämän päättelen väristä, normaalisti ylälehtien hampaista. Samanlaisia pieniä taimia on teiden varsilla paljon, on silmäruohoja ja metsätähtiä, tädykkeitä ja tähtimöitä, heinistä puhumattakaan. Ystäväni antoi minulle monta vuotta sitten ”steriilien heinien määristyskaavan”. Sitä olen aina silloin tällöin hieman naureskellen selaillut. Apuakin siitä on ollut, sillä kukkimattomat heinät ovat usein lähes mahdottomia tunnistaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERARuusukasvit ovat myös joskus vaikeita, vaikka luulisi toisin. Niitä on tottunut katselemaan kukkivana ja ei ole kiinnittänyt huomiota ollenkaan kasvin muihin osiin. Onko tuo nyt mansikka, lillukka, mesimarja, angervo, ruusu vai vadelma. Piikit paljastivat kyseessä olevan viimeisen. Niin voi sekin olla oudonnäköinen pienenä.

Nyt kannattaa opetella ja myöhemmin varmistaa. Hauskaa puuhaa näin kiireettömänä kevätaikana. ;-)’

Vuokot

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

kangasvuokko1

’Vuokot ovat niitä ensimmäisiä kukkijoita keväällä. Usein tyydytään katselemaan vain sini- ja valkovuokkoja, onhan meillä eksoottisemmankin näköisiä vuokkoja. Yläkuvan kangasvuokko on Etelä-Karjalan maakuntakukka. Se kasvaa Salpausselän harjanteilla mäntykankailla. Olen sitä usein katsellut myös Pälkäneeltä, mutta tiettävästi sitä ei täältä ole löydetty. Lähimmät kasvupaikat ovat Hämeenlinnan puolella Hauholla, Tuuloksessa ja Lammilla, samalla harjujaksolla, joka kulkee koko Etelä-Hämeen poikki aina Kangasalalle saakka. Kangasvuokko aloittelee jo kukintaansa, mutta varsinainen loisto sattuu vasta toukokuun puolelle.

kylmänkukka2Toinen hienous lähialueilla on hämeenkulmänkukka, joka on Kanta-Hämeen maakuntakukka ja sen kasvupaikat ovat rajoittuneet hyvin suppealle alueelle Hämeenlinnan ympäristöön. Kun sitä lapsuudessa katselin, en arvannut sitä niin harvinaiseksi. Tämä kasvi kasvaa samanlaisilla paikoilla kuin kangasvuokkokin, mutta on sitä harvinaisempi. Se kukkii ennen lehtien puhkeamista, on väriltään violetti ja kukka jää usein suppuun.

Jotta tämäkään asia ei olisi liian yksinkertainen, niin nämä kaksi lajia risteytyvät helposti keskenään, kasvavathan ne samoilla paikoilla. Risteymä on voimakaskasvuinen ja varsinkin kylmänkukka jää helposti sen varjoon. Vuosittain olen Tuuloksessa seurannut näiden kolmen kasvustoja ja selvä havainto on ollut, että risteymä yleistyy ja runsastuu vuosi vuodelta toisten kustannuksella.

kylmänkukka1Koska nämä vuokot ovat kauniita katsella, tulee helposti mieleen siirtää koko kasvusto puutarhaan omaksi iloksi. Tätä ei saa tehdä; ensinnäkin nämä kaikki ovat rauhoitettuja ja toiseksi siirretty kasvi ei säily hengissä siirron jälkeen. Kauppapuutarhoista saa ostaa vastaavia vuokkoja koulittuina ja kestävinä taimina, jos puutarhaansa tällaisen haluaa. Rikosta ei kannata tehdä. Siitä huolimatta lähes joka kevät tunnetuilta kasvupaikoilta vuokkoja kaivetaan kuolemaan ja taas yksi kasvusto on vaarassa tuhoutua kokonaan. Vastuutonta toimintaa!’

kylmänkukka3

Joulukuun kukka

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Jyskä

’Pihassa kukkii vielä pietaryrtti, kaikista pakkasjaksoista ja lumista huolimatta. Se on oikeastaan kukkinut kesästä saakka. Monestihan vain rikkaruohot, jotka ovat saapuneet meille melko myöhään viljelykasvien mukana, saattavat kukkia vielä joulukuussa, joskus jopa läpi talven, mutta pietaryrtin luulisi olevan erilainen. Rikat, kuten pelto-orvokki, peltovillakko ja peipit, eivät ole vielä sopeutuneet tämän maan ilmastoon. Muistan kuitenkin edellisiltäkin vuosilta, että on se yrttikin jatkanut kukintaansa pitkään, ei kuitenkaan koskaan näin myöhään. Jos säät jatkuvat samanlaisina, lauhoina, niin se voi sinnitellä ensi vuoden puolelle. Täytyy seurata tätä urhoollista.

Laskin oman syysreittini kukat taas itsenäisyyspäivän aikaan ja vielä oli kuusi kasvia jonkinmoisessa kukassa:

pihatähtimö, kylänurmikka, pelto-orvokki, nurmihärkki, peltovillakko ja lutukka.

Keräsin vuonna 1996 itsenäisyyspäivänä näytteet silloin vielä kukkivista kasveista. Niitä oli silloinkin kuusi kappaletta. Lista oli lähes sama, mutta pihatähtimön korvasi saunakukka. Nyt en ole saunakukkaa nähnyt sitten syyskuun. Pihatähtimö sen sijaan kasvoi täysin vihreänä navetan seinän vieressä ja muutaman verson latvasta näkyivät pienet valkeat terälehdet. Pitäisiköhän laskenta suorittaa vielä tammikuunkin alussa?’

Rungoton puu

Julkaistu , kirjoittanut
2

kuusi1

’Kuva voi näyttää aivan tavallisesta risukasalta tai oksaryteiköltä, mutta todellisuudessa siinä on puu, josta näkyvät vain oksat. Kierrellessäni Parikkalassa metsiä sammaljahdissa sain vihjeen puusta, josta puuttui kokonaan runko, vain oksat olivat jäljellä ja ne tuntuivat tulevan suoraan maasta eli siellä jossakin rungon täytyisi olla, jos sellainen olisi ollut. Etsin paikan ja toden totta, siellä oli rungoton puu. Se peitti alleen useita neliömetrejä ja oksat olivat parhaimmillaan ranteenvahvuisia. Turhaan kääntelin niitä sivuun ja yritin selvittää, mistä ne tulivat, runkoa ei löytynyt.

Rannikolla näkee joskus, kuinka kuusen alaoksat leviävät pitkin kallioita ja kivikoita, mutta kun niitä seuraa, niin aina löytyy runko, johon ne lopulta kiinnittyvät. Tällaisia kuusimajoja olen löytänyt myös Lapin kuusten juurelta ja joiltain korkeilta mäiltä myös sisämaassa. Kuusellahan on lukuisia eri muotoja, joita tutkijat ovat vuosien saatossa erotelleet, on surukuusta, pylväskuusta ja käärmekuusta. Värien suhteen on kulta- ja purppurakuusta. Kuusella on usein kääpiömuotoja tai -kasvannaisia, esim. tapionpöytäkuusi ja pallokuusi. Tällaista rungotonta muotoa en kuitenkaan ole koskaan nähnyt. Samalla kun etsin runkoa, löysin pari muutakin samanlaista mutta pienempää kasvustoa, joten kyseessä ei ollut pelkkä yksittäinen luonnonoikku.

Puu kasvoi hiekkaisen harjun eteläisessä rinteessä paikalla, jossa ei luulisi kuusen edes viihtyvän. Enemmänkin se tuntuisi männyn kasvualuetta. Puu oli rehevä ja elinvoimainen. Sen ikää oli vaikea määrittää, mutta ei se enää ihan taimelta näyttänyt. Täytyypä pitää jatkossa enemmän silmällä myös puiden erikoismuotoja.’

Takaisin tilastoihin

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

kurkisuo1

’Helteinen päivä suolla lienee jokaisen suomalaisen toivelistalla, vai mitä? Eilen totesin tämän tarpoessani tuhannen paarman ja kärpäsen kanssa kuumuuttaan hohkaavaa Kurkisuota. Olin laskemassa suon punakämmeköiden määrää taas kerran. Uhanalaisten kasvien seuranta kuluttaa kuitenkin voimia, enkä kovin pitkää lenkkiä jaksanutkaan suolla taapertaa, kilometrikin upottavalla nevalla on paljon.

Suolle kannatti kuitenkin mennä. Punakämmeköitä (Dacrylorhiza incarnata) laskin vanhalta alueelta kukkivina tai jo kukkineina yli kaksisataa vartta. Ne jäivät kuitenkin pahasti maariankämmeköiden (D. maculata) varjoon, joita suolla oli tuhansia täydessä kukassa. Tämä kasvi osaa aina yllättää. Korvessa se on punainen ja roteva, lehdiltään runsaspilkkuinen, suolla väriskaalaa riittää puhtaan valkoisesta purppuraan. Kukan rakennekin vaihtelee tyypillisestä maariankämmekkämäisestä selvään punakämmekkään. Ota sitten siitä selvä. Ääripäät on helppo erottaa toisistaan ja nimetä omiksi lajeikseen, mutta mitä ovat ne kaikki välimuodot: risteymiä, muuntelua, omia lajejaan, kalkkimaariankämmekkää (D. fuchsii) vai kaitakämmeköitä (D. traunsteineri). Viimemainittuja olen suolta aina nimennyt muutaman, mutta eilen mieltin asiaa taas uudemman kerran, enkä enää ole ollenkaan varma. Mitä enemmän sitä pohtii, sitä epävarmemmaksi tulee!

kurkisuo2Suurin yllätys kuitenkin odotti yläkuvassa olevan suoallikon reunalla. 1980-luvulla olin löytänyt suolta harvinaista ja uhanalaista rimpivihvilää (Juncus stygius), mutta vuosien saatossa paikka oli unohtunut eikä kasvia ollut löytynyt pitkänkään hakemisen tuloksena. Olin jo mielessäni luokitellut sen hävinneeksi Luopioisista. Niinpä se tulikin eilen vastaan aivan kuin vahingossa ja pääsi näin takaisin tilastoihin. Vihvillää kasvoi sarojen seassa parin aarin alueella kymmenkunta tupasta. Hennon heinämäsen kasvin kuvaaminen kaiken muun kasvillisuuden seasta tuhannen paarman pörrätessä ympärillä on lievästi sanottuna haasteellista ja kuva on sen mukainen.

Kiersin suolta pois sen keskiosan poikki. Märkinä kesinä siitä ei ole mitään mahdollisuutta kulkea kastumatta eikä nytkään pitkästä sapasvarresta paljon jäänyt vedenpinnan yläpuolelle. Katselin taas pikkukihokkeja (Drosera intermedia), joista on paikallislehdessä ollut aikoinaan juttua. En ole itse kuitenkaan sitä suolta koskaan löytänyt ja löytymättä se jäi nytkin, ainoastaan tavallisia kihokkeja (D. rotundifolia, D. longifolia) ja niiden välistä risteymää oli runsaasti. Luikat sen sijaan olivat hyvässä vedossa. Villapääluikka (Trichophorum alpinum) kertoo suon ravintopitoisuudesta ja etelässä harvinainen tupasluikka (T. cespitosum) suon ainutlaatuisuudesta. Molemmille löytyi nyt uusia kasvupaikkoja suon keskiosasta.

Näin tämä suomalaisten toiveretki kannatti helteisestä päivästä huolimatta tehdä!’

Erotatko?

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Heino

’Kuvassa on kaksi sarakasvia: kaislasara (Carex rhynchophysa) vasemmalla ja korpikaisla (Scirpus sylvatica) oikealla. Erotatko ne toisistaan? Sanotaan, että helppoahan tuo on, kun ne kukkivat eli toisessa kukinto on tähkämäinen toisessa röyhymäinen. Kun kartoitusta tekee, ei noita sotke toisiinsa, jos ne kukkivat, mutta entäpä, jos ne eivät kukikaan. Nimittäin varjoisissa paikoissa saattaa kukinta viivästyä tai jäädä poiskin. Kuinka kasvustot silloin erotetaan toisistaan?

Molemmilla kasveilla on noin sentin levyinen poikkileikkaukseltaan M-kirjaimen muotoinen lehti, tupas on samannäköinen, väri sama, lehden pituus sama. Kirjallisuus kertoo, että korpikaislalla on lehdessään yli 40 suonta ja kaislasaralla alle 30. Ryhdypä metsässä laskemaan! En ole viitsinyt. Kaislasara on vaaleamman vihreä, melko usein. Ei riitä määritysperusteeksi. Korpikaisla on paljon yleisempi. Täällä Hämeessä on molempia lähes yhtä tieheään. No, itse olen erottanut kasvit tarttumalla lehteen kiinni puolivälistä ja vetämällä sen käteni läpi. Saran lehti on pitkäsuippuinen eikä sen keskisuoni tunnu kovana käteen, kaislan lehti on typäkämpi ja kärjen paksunnos tuntuu selvästi. Tällä konstilla olen saanut määritettyä lähes kaikki kasvustot. Usein määrityksen varmentaa se, jos kukkia ilmaantuu myöhemmin tai sitten löytää vanhan kukinnon maatuvien lehtien keskeltä.

Onnea määritykseen!’

Kiitos ja uusi pyyntö!

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

kiurunkannus5

’Viikko sitten peräänkuulutin pystykiurunkannusta (Corydalis solida) Luopioisista. Tässä se nyt on kuvattuna koko komeudessaan. Kiitos sen löytymisestä kuuluu aktiivisille asukkaille, jotka löysivät ja ilmoittivat kasvupaikan minulle. Heille lämmin kiitos tästä.

Kasvin alkuperä jäi vielä hämärän peittoon, sillä asukkaiden mukaan se ilmaantui maalaistalon pihanurmikolle muutama vuosi sitten ja on levinnyt sen jälkeen pihaan ja sen reunoille. Onko kasvi tulkittava satunnaiskasviksi, joka on vakiintunut kasvupaikalleen vai puutarhakasvien mukana tulleeksi siirrännäiseksi? Olkoon miten vain, hyväksyn sen kuitenkin Luopioisten kasvistoon. 

kaihonkukka1

Ruokahalu kasvaa syödessä. Tässä ylläolevassa kuvassa on lemmikkikasveihin kuuluva kevätkaihonkukka (Omphalodes verna). Se on vanha perenna ja monen pihan kaunistus näin keväällä. Uskon sen viihtyvän myös Luopioisissa. Kasvi saattaa levitä kukkapenkistä pensasaitojen alle, pellon pientareelle jopa rannoille ja metsänreunoihin. En ole sitä kuitenkaan täältä mistään löytänyt. Syy tähänkin saattaa olla siinä, että liikun yleensä maastossa kasveja tähyämässä vasta heinäkuulta alkaen. Silloin tämäkin kaunis kukka on jo kukkinut. Siis taas silmät auki ja etsimään. Nyt kannattaa huomata, että hyvin samannäköisen puistolemmikin (Myosotis sylvatica) lehdet ovat kapeat, mutta kaihonkukan leveän herttamaiset. Siitä ne erottaa toisistaan.’

Onko jotain tehtävissä?

Julkaistu , kirjoittanut
2

palsami1

’Kuva näyttää viattomalta keväiseltä kasvun alulta. Sellaistahan siinä onkin, kasvin sirkkataimia kertavanaan kostealla maalla. Ne ovat jo päässeet reippaaseen vauhtiin. Siementen itäessä sirkkalehdet pullistuvat ja varsinainen varren alku tunkeutuu niiden välistä kohti valoa. Kaikki siis hyvin – kasvu alkaa! Vai onko? 

palsami2Viereinen kuva kertoo samasta asiasta hieman lähempää. Nyt näkyvät yksityiskohdat tarkemmin. Kuvasta saattaa myös aavistaa, mistä kasvista on kyse. Tuollainen voimakas ja aggressiivinen kasvu on vain jättipalsamilla (Impatiens grandulifera), tulokaslajilla, joka on viimeisten vuosikymmenten aikana levinnyt räjähdysmäisesti maamme lehtoihin ja rannoille. Tulokaslajeista annetut ohjeet vaativat sen poistamista luonnosta, vaan kuinka se tapahtuu? Jokainen sirkkataimi kasvattaa sormenvahvuisen varren ja sen päähän haarautuvan kukkakerroksen, jossa jokaisessa kukassa valmistuu kesän lopulla melkoisen joukko sienemiä. Nämä kasvi viskaa erikoisella mekanismilla ympäristöönsä, niin että ropina kuuluu. Sinkoutuneista siemenestä kasvaa seuraavana keväänä uusia sirkkataimia jne.

palsami3Kasvi on yksivuotinen eli hävittämällä nyt itäneet kasvustot, voisi kasvin saada kuriin, mutta kuinka se tapahtuu? Jokainen taimi pitäisi nyhtää ylös maasta. Jos yksikin jää, tulee siitä kymmeniä uusia taimia. Lisäksi maassa siemen elää vuosia siemenpankissa ja työntää aina uutta kasvustoa seuraavana keväänä poistettavaksi. Niittäminen ryteikköisillä rannoilla ei onnistu, liekinheittimellä saattaisi tulla tulosta, mutta silloin menee kaikki muukin.

Lupiinin kohdalla on kädet nostettu pystyyn. Se on tullut jäädäkseen. Sitä nyhdetään pois vain kaikkein arimmilta alueilta. Luulenpa, että jättipalsamin kohdalla päädytään samaan lopputulokseen. Kasvi on kaunis, kuten voit nettisivuiltani nähdä, mutta se estää pienempien alkuperäisten lajien menestymisen ja saattaa lopulta tuhota ne. Näin on joillakin kasvupaikoilla Luopioisissakin käynyt tesmayrtille ja lehtopalsamille. Kukahan tämänkin asian ratkaisisi? Itse nyhdin palsamia parina vuonna tuntikaupalla pois muutaman aarin alueelta, mutta ylimmästä kuvasta näkee lopputuloksen, turhauttavaa työtä.’