’Sateisen päivän kunniaksi ei ollut syytä painua metsään. Nyt saattoi keskittyä merkitsemään muistiin jo kerättyä tietoa. Sen verran kuitenkin, että voi sanoa käyneensä jossakin. Jo monta vuotta sitten sain tiedon Aitoon urheilukentän erikoisista kasveista. Nyt sen katsominen tuli ajankohtaiseksi.’
Hernekasveissa on monia mielenkiintoisia lajeja. Monet kulkevat ihmisen mukana sinne minne hänkin ja kasvavat ihmisen muokkaamissa paikoissa. Herne on vanha viljelykasvi, samoin papu. Eläimille syötetään rehuna apilaa, virveliä, palkokasveja eikä niitä ihminenkään vieroksu, ei ennen eikä nyt. Itse olen kasvattanut paitsi herneitä niin myös härkäpapua, leikkopapua, ruusupapuakin. Lupiini innostuu kasvamaan sielläkin missä sitä ei kaivattaisi ja mesikät kaunistavat joutomaita. Kaikki hernekasveja. Käyttäähän ihminen niitä maanparannusaineenakin, koska ne juurinystyröillään valmistavat ilman typestä lannoitetta maahan.
Kasvisivujeni uutuudet ovat monesti olleet hernekasveja: masmalo, keltamaite, tunturikurjenherne, tämän vuoden keulankärkikin. Ne kaikki ovat kulkeutuneet kasvupaikoilleen teiden pientareille ihmisen mukana. Eikä tämä näytä loppuvan tähän. Tänään sain siitä hyvän todistuksen Aitoon urheilukentän länsipäädyssä.
Hannu Alen taisi olla se, joka kertoi, että kentällä kasvaa mesiköitä. Vuosi oli muistaaksen 2006. Aikaisemmin en ole saanut itseäni lähtemään pitäjän toiselle puolelle mesiköitä katsomaan, olenhan niitä tuijotellut tarpeekseni kaatopaikoilla ja kaupunkien pientareilla niin Jyväskylässä kuin muuallakin. Nyt menin ja se kannatti.
Kentän länsipäädyssä todellakin kasvoi mesiköitä: keltaista rohtomesikkää (Melilotus officinalis) ja valkoista valkomesikkää (Melilotus albus). Molemmat näyttivät voivan hyvin ja kasvustot olivat kookkaita ja näyttäviä. Kentän hoidossa ne yleensä tuhotaan, mutta taitaa siemenpankissa riittää kapasiteettia ja kasvit kasvavat joka vuosi uudelleen. Kuvasin niitä innoissani, kunnes pysähdyin ja katsoin jalkoihini. Miksi sielläkin oli keltaisia mesikänkukkia? Mutta eipä ollutkaan, sillä siellä luikersi aivan eri kasvi: nurmimailanen (Medicago lupulina), joka on uusi kasvi koko alueelle. Tämäkin hernekasvi kulkeutuu mesiköiden tapaan ihmisen mukana joutomaille ja nurmikoille. Se siementää runsaasti ja säilyy siksi sinnikkäästi paikoilla, joille on tiensä löytänyt. Niinpä todennäköisesti Aitoon urheilukenttä saa jatkossakin nauttia tästä pienestä koristeesta.
Mutta eipä yllätykset loppuneet vielä tähän. Kun aikani olin tanssinut mesiköiden ja mailasen ympärillä, silmäni takertuivat pieneen heinään, joka tuppaina kasvoi kaiken keskellä. Mikäs se tämä on? Ja taas löytyi uutta: litteänurmikka (Poa compressa). Aikoinaan luulen löytäneeni sen kirkonkylältä, mutta hukkasin näytteen ja niin kasvi jäi varmaankin ainaiseksi kysymysmerkiksi. Tämä ei jäänyt, sillä nurmikkaa oli runsaasti koko kentänpäädyn alueella ja ihme on, ettei sitä kukaan ole aikaisemmin huomannut, sillä kasvustot näyttivät ainakin yhtä vanhoilta kuin hernekasvienkin kasvustot. Tänä vuonna heinät ovatkin kunnostautuneet uusien kasvien kilvassa, sillä tämä oli jo kolmas uusi heinä Luopioisiin.
Näinkin voi sadepäivää viettää. Kannatti lähteä naapurikylään, kannatti kumartua katsomaan jalkoihinsa ja kannatti tutkia sekin mitätön heinä, joka muistutti suuresti aivan tuiki tavallisia lajeja. Kannatti!
Lajit on päivitetty kasvisivuille ja niiden kuvia voi katsella sieltä enemmän.
