Sallan sammalet

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Vihdoin viimein olen saanut määritettyä viime elo-syyskuun Sallan retken sammalet. Näytteitä keräsin n. 50 kpl, joista suuri osa oli tavallisia lajeja, joita olen kerännyt muualtakin. Itselleni outoja ja uusia lajeja kertyi kymmenkunta. Niistä olen nyt tehnyt sivut myös nettikasviooni. Jos sieltä löytyy jotain komentoitavaa, niitä ottakaa yhteyttä. Näytteet ovat kiertäneet myös Ari Parnelan kautta ja hän on korjannut virheelliset määritykseni, siitä suuri kiitos hänelle. Bryum-suvun keräykset olen lähettänyt vielä eteenpäin, joten jos niistä ilmenee jotain uutta, niin liitän ne myöhemmin kokoelmaan. Kiitos vielä kaikille retkellä mukanaolleille miellyttävästä yhdessäolosta hienon harrastuksen parissa!’

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pirunkirkon serpentiinit

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Erikoisille luonnonmuodoille annetaan kuvailevia nimiä. Tässä vaelletaan Tuntsan alueen Pirunkirkkoon, joka näkyy synkkänä suon takana. Nimi tullee kivilajin tummasta väristä ja louhikkoisesta hyvin rikkonaisesta kalliosta. Liekö paikalla muitakin salaperäisiä ominaisuuksia, sillä sekä puhelimestani että kamerasta katosivat virrat kalliota lähestyttäessä. Eipä sellaista ennen ole sattunut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAPirunkirkon kallioperä on muodostunut serpentiniitistä. Se on metamorfinen kivilaji, joka on muotoutunut miljoonia vuosia sitten lähinnä oliviinistä korkeassa lämpötilassa ja paineessa. Kivilaji sisältää useita raskasmetalleja kuten kromi- ja nikkelipitoista magneettikiisua, mutta joukossa voi olla muitakin metallialkuaineita. Ulkonäöltään kiviaines on ruskeaa ja lohkeilevaa, suuria louhikoita muodostavaa. Sen pinnalla ei yleensä kasva mitään, ei jäkäliä, eikä sammalia, patjamaista kalliotierasammalta (Racomitrium lanuginosum) lukuunottamatta.Ympäristöstä voi kuitenkin löytää kovin erikoisennäköisiä kasveja, joille on annettu omia nimiään serpentiinin myötä. Mekin löysimme mm. serpentiinipikkutervakon. Myös muita alueelle erikoisia lajeja löytyi, kuten lapinnätä, tunturihärkki ja viherraunioinen (alla).

 Sammaliahan tänne tultiin katselemaan ja Pirunkirkko niitä myös antoi, erikoisia ja erilaisia, jotka kuitenkin saattavat olla vain tavallisten lajien muuntumia myrkyllisen kivilajin muovaamina. Ojasykerösammal (Weissia controversa) ja jokin outo kivisammal (Grimmia donniana) jäivät mieleen ensimmäisinä, mutta monia muitakin ihmeteltiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKivilouhikosta löytyi myös maamme eteläisin kasvupaikka harvinaiselle ruijanvihvilälle. Sekin lienee löytänyt paikkansa täältä kivilajin myötä.

 Pirunkirkon alue oli monella tapaa hyvin erikoinen paikka. Se houkuttelee myös seikkailuun. Eräästä louhoksen syvänteestä löytyi poltettu hautakynttilä. Kenen muistolle ja minkä vuoksi, luita ei näkynyt eikä muitakaan riittejä? Olisiko kammottavaa liikkua siellä pimeällä tummien kallioiden varjossa kelmeä kuu takanaan ja kynttilän kajastus syvältä maan alta?’

Terveiset Puitsitunturilta

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Tuntsa on olemassa, se tuli todistettua, kun olimme majoittuneena sinne. Sammaltutkijoiden ryhmä, yhteensä 13 innokasta konttaajaa, vietti viisi päivää tuolla tarunhohtoisella paikalla aivan rajan pinnassa. Yhden päivän ajan rajavartijoiden valvova silmä seurasi tarkkaan menemisiämme, sillä maaperää tuijottaessa ja sammalia etsiessä, oli suuri vaara joutua naapurin puolelle. Raja kulki vain muutaman metrin päässä Puitsitunturilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERATaivaalla näkyvät savukaaret kertoivat, että rajaa valvottiin myös ilmasta käsin, onhan Ala-Kurtin sotilastukikohtaan vain muutaman kymmenen kilometrin matka. Rajan taakse silmäillessä tuli mieleen vanha sanonta: aidan takana ruoho on vihreämpää. Nyt vain aidan taakse ei saanut mennä ja silmämääräisesti niin kasvillisuus kuin maisemakin näytti siellä jatkuvan aivan samanlaisena.

OLYMPUS DIGITAL CAMERARaja oli merkitty tolpilla maastoon: punavihreä ja sinivalkoinen. Naapurin puolen kuvaaminen ei ollut sopivaa, joten kamera oli suunnattava sammaliin. Mitään kovin erikoisia lajeja tunturilta ei löytynyt, matkamuistoluokkaa, mutta läheinen kuru lähteineen ja lammikoineen sai jo sydämen tykyttämään. Näytteet ovat vielä paperipusseissa odottamassa määritystä, mutta ainakin muutama tuiki outo sammal minunkin keruuksiini joutui, sellainen, jonka olemassaolosta en ennen retkeä ole mitään tiennyt, esim. pikkukämmensammal (Tritomaria scitula). Eihän se mikään suuri  harvinaisuus taida olla, onhan vain niin häviävän pieni, että jää helposti huomaamatta.

Ensi kerralla lisää outoja mutta kiehtovia maisemia!’

Suomen luonnon päivä

kurkisuo

’Tänään vietetään Suomen luonnon päivää! Maamme 100-vuotisjuhlallisuuksiin liittyvä tapahtumasarja pitää sisällään neljä päivää, jolloin toimitaan luonnon puolesta ja luonnossa.  Tämän neljännen päivän suojelijana on tasavallan presidentti puolisoineen ja päivän aikana järjestetään tapahtumia ympäri maan. Teeman puitteissa on tehty koko vuoden retkiä, tutustuttu näyttelyihin, käyty luontotiloilla, osallistuttu miljoonan pöntön talkoisiin, oltu luonnossa, järjestetty talkoita, suojeltu Itämerta jne. Paljon hienoa toimintaa. Näistä saa tietoa Luonnonsuojeluliiton sivuilta, piirien toimintapalstoilta ja luonnonpäivän sivulta. Ei muuta kuin kaikki mukaan toimimaan, ei vain tänään, vaan ympäri vuoden.

Itse en tänään pääse mukaan, sillä pakkaan tavaroita koko ensi viikon kestävälle luontoretkelle Sallaan. Sinne kokoontuvat sammalharrastajat kartoittamaan Tuntsan erämaan sammalharvinaisuuksia. Oikeastaan siis koko ensi viikko menee maamme uskomattoman monipuolisen luonnon tarkkailussa ja inventoinnissa. Varmaankin tuon sieltä myös tähän blogiin joitakin näytteitä kuvien muodossa retkeilyn jälkeen.’

Iloinen yllätys

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Luopioisten kasvikartoituksen viimeiset ruudut on tarkoitus tehdä tänä kesänä ja saattaa projekti päätökseen siltä osin. Tällä viikolla vihdoin rohkaistuin ja menin Aitoon Halisevanjärvelle. Olen ajatellut, että järvellä tarvitaan vene tai ainakin suosukset kartan mukaan, mutta niin huonosti olen karttaa lukenut, etten tajunnut, ettei suo ole suota kummempi, vaikka sen nimessä onkin sana järvi.

Halisevanjärven länsipää on hyvin vetinen ja siellä kävin jo muutama vuosi sitten, mutta itäpää on hyvinkin kulkukelpoinen ja avoin suo, jossa kasvaa käkkäräistä rämemäntyä, mutta myös mesotrofiaa ilmentäviä koivuja ja pajuja. Ehkä tuon osan suota voisi tyypittää jonkinlaiseksi luhdaksi. Tämän itäpään suosta siis kiersin kartoitusmielessä.

Iloinen yllätys odotti lähes heti, kun avosuolle astui, mättäillä kasvoi laajalti hanhenpajua, sen kapealehtistä muotoa. Sitä aina silloin tällöin kohtaa, mutta nyt mukana oli myös tavallistakin hanhenpajua ja sehän onkin jo harvinaisuus sisämaassa. Muutama metri eteenpäin ja paju muuttui juolukkapajuksi. Se onkin jo sellainen, jota löytyy vain Kurkisuolta eikä sieltäkään kovin laajalti. Hieno löytö siis.

HalisevaParas oli kuitenkin vielä edessäpäin. Kun lähestyin suon itälaitaa, oli pakko huokaista ja hieraista silmiä, saraikosta pisti esiin kämmekän jo ohikukkineita versoja. Nopea tartkistus kertoi, että Luopioisiin oli löytynyt kolmas paikka, missä kasvaa punakämmekkää. Vanhastaan sitä on Kurkisuolla ja on ollut myös Häyläsuolla. Laskin reilun aarin alueelta 50 kukkinutta vartta ja suuren joukon steriilejä versoja sen lisäksi. Kasvit olivat kookkaita ja elinvoimaisia, joskin jostain syystä osa niistä oli taipunut maata vasten. Liekö hirvi tallannut, sillä makuu- ja ruokailujälkiä suolla oli runsaasti. Yhden kookkaan uroksen näinkin raatetta rouskuttamassa. Osa suosta jäi vielä sateen vuoksi katsomatta, joten sinne on vielä palattava. Mitä hienoa löytyykään?

Eniten asiassa minua ihmetytti se, ettei tältä suota oltu ilmoitettu mitään erikoista kasvirekisteriin eli siellä ei oltu käyty. Oliko karttanimi pelottanut muutkin harrastajat karttamaan paikkaa liian vaikeakulkuisena? Kämmekät eivät olleet nimittäin uusia tulokkaita eikä suo näyttänyt muuttuneen lähiaikoina, joten olisin luultavasti voinut nämä valtakunnallisesti uhanalaiset (VU) kasvit löytää jo kymmeniä vuosia sitten. Hienoa, että edes nyt!’

Kukkakävely

Padankoski

’Valtakunnallinen kukkakävely eli luonnonkukan päivän retki käveltiin taas viime sunnuntaina. Itse olen vetänyt tapahtumaa Sydän-Hämeessä nyt kuusi kertaa. Kuva on muutaman vuoden takaa, kun saapastelimme pellonreunaa etsien reittiä seuraavaan kohteeseen. Tänä vuonna oli sen verran kiireistä, etten edes kuvia ehtinyt ottaa.

Leppäjärvi

Kävelyn tarkoitus on perehdyttää osallistujia luonnon monimuotoisuuteen ja kasvien hienoon elämään. Meitä oli tänä vuonna juuri sopiva määrä 23 innokasta kävelijää ja seikkailimme paitsi kyläteiden niin myös taimikoiden ja kuusimetsien kätköissä. Mitään huippuhienoa emme tavanneet, mutta monelle taisi sinijäärä ainakin olla uusi tuttavuus. Itsekään en sitä ole kovin usein nähnyt. Kukkien puolelta etsimme kulleroita, metsäruusua, orvokkeja ja tutustuimme erilaisten putkikasvien tunnistamiseen, olihan päivän nimikkokasvina koiranputki.

Padankoski

Koiranputki lopetteli jo kukintaansa, joten yleisempi taisikin olla vuohenputki. Retkemme kesti yllättäen tasan kolme tuntia ja tuntui, että monet hienoudet jäivät vielä odottamaan seuraavaa kertaa. Kyläyhdistys järjestänee retken myös ensi vuonna, joten jäämme sitä odottamaan ja miettimään uusia retkikohteita.’

Opinsaunan kiuas

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Maamme on täynnä erilaisia luontoon sijoitettuja muistomerkkejä. Monesti ne vain ovat jääneet unohduksiin tai turmeltuneet. Rakennusaineena on käytetty luonnonmateriaaleja, kiveä tai puuta. Usein ne ovat syntyneet, kun kulkijat ovat maalanneet tai kovertaneet merkkejään muistoksi tuleville, tienviitoiksi tai rajamerkeiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAErikoinen muistomerkki, Opinsaunan kiuas, löytyy Jyväskylästä Ison Haapasaaren eteläpäästä. Kävin tällä muistomerkillä ensi kerran 1990-luvulla ja ihmettelin sitä sinnikkyyttä ja sitkeyttä, millä tuo kivikasa oli luotu. Aikoinaan Jyväskylän seminaarista valmistuneet kansakoulunopettajat kantoivat toivomus- tai muistokivensä kekoon vuosikymmenten (1863 – 1937) ajan ja sillä viestittivät tuleville sukupolville kansanvalistuksen merkityksestä.

Kun seminaari sittemmin muuttui kasvatusopilliseksi korkeakouluksi, perinne loppui ja vain kivikasa jäi kertomaan yli 4500 nuoresta opettajasta, joita seminaarista oli vuosien varrella valmistunut. Muistolaatta ja aitaus on paikalle pystytetty sitten vuonna 1978, jolloin Jyväskylän Jyskyt kunnosti paikan muistomerkiksi.

Tänäkin päivänä kiuas on olemassa ja löydettävissä. Kovin harvakseltaan siellä kuitenkin ihmisiä liikkuu. Läheinen matkailuyritys on lisäksi laajentunut aivan muistomerkin viereen, joten se vanha erämainen tunnelma, joka 1800-luvulla siellä vallitsi, on tiessään. Paikka kannattaa kuitenkin pistää mieleen ja siellä piipahtaa, jos täälläpäin liikkuu. Luulisi sen kiinnostavan ainakin myöhemmin valmistuneita opettajia.’

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kosket

Tarvaala

’Tänään on Paavalin päivä ja kansan säätiedotus tietää, että tänään paukkuva pakkanen tietää kunnon kesää. Pakkaset taisivat mennä etuajassa. Ne loivat uskomattoman komean valokuvassään. Kun vielä kesän ja loppusyksyn vesimäärät ovat paisuttaneet kosket lähes yli äyräidensä, on koskilla ollut katsottavaa ja kuvattavaa. Täällä Keski-Suomessa kuuluja koskia riittää, Huopanankoski, Kuusaankoski, Siikakoski jne. vain muutamia mainitakseni. Eilen kiersin Simunankoskella ja Tarvaalassa. Oheiset kuvat ovat siltä retkeltä. 

Lähipuut olivat saaneet jää-, kuura- ja lumikuorutuksen. Virta velloi synkkänä ja vuolaana. Koskikara sukelteli siitä huolimatta koskessa, saukko taapersi pitkin virran lumireunusta. Yläkuvassa näkyvät sen jäljet. Saukkoja tuntuu olevan enemmän kuin menneinä vuosina. Nytkin kaikkien neljän kiertämäni kosken rantatasanteelta löytyi niiden jälkiä. Itse otusta en kuitenkaan tällä kertaa nähnyt.

Netti on pullollaan upeita kuvia Suomen talvesta. Niitä sai pakkasjakson aikana, jos tarkeni olla ulkona kuvaamassa. Itse innostuin käyttämään Instagram-palvelua, joka varsinkin nuorison keskuudessa on hyvin suosittu. Omat kuvani ovat luontokuvia ja ne löytyvät osoitteella Tuomon kuvat. Palveluhan on tarkoitettu mobililaiteille, mutta voi kuvia netissäkin katsella. Itse otan kuvat järkkärillä, muokkaan ne tietokoneella ja lähetän itselleni sähköpostilla, jonka avaan puhelimessa. Kuvan tallennan kuvakirjastoon ja noukin sieltä käyttööni Instagramissa. Helpompiakin tapoja varmaan on, mutta tämäkin toimii. Suosittelen.’

Kuusaa

Simuna

Lapinretken sammalet

kurulehväsammal

’Monesti lähdemme merta edemmäs kalaan, niin kuin sanotaan eli kun ruokahalu kasvaa, halutaan aina vain enemmän. Sammalten kartoittajia ja tutkijoita on sen verran vähän, ettei se liene kovin suuri synti, jos etelän ihminen kiertää itsekin Lappia sammalia etsimässä, vaikka omassakin ympäristössä olisi vielä ihan riittävästi tutkittavaa.

Minulla oli ilo päästä viime elokuussa Lappiin retkeilemään sammaltyöryhmän tutkijoiden kanssa ja niinpä tulos olikin odotettua antoisampi. Reilun viikon aikana kolusimme ensin Lemmenjoen maisemissa muutaman päivän ja sitten liki viikon Kevon tutkimusasemalta ympäristöön suuntautuvilla retkillä. Paljon outoja lajeja, sellaisiakin joista en ole kuullutkaan, löytyi retkien aikana, oli uusia maakunnalle, kauan sitten edellisen kerran löydettyjä ja sitten siellä tuiki tavallisia lajeja, mutta etelästä puuttuvia.

Kokosin näistä löydöistä sivut sammalsivujeni jatkoksi. Suuri osa lajeista määritettiin jo maastossa, osa sitten työpöydän ääressä. Otin yleensä oudosta sammalesta kuvia ensin kasvupaikalta ja sitten retken jälkeen paremman kuvan kerätystä näytteestä. Näin sain jokaisesta uudesta lajista vähintään kaksi kuvaa sivuille. Osa kerätyistä näytteistä on edelleen määrittämättä tai varmistamatta, joten virheitä on saattanut tulla, mutta ne korjataan aikanaan.

Sivuille pääsee tämän linkin kautta. Jos löydätte ristiriitaisuuksia, parannettavaa tai korjattavaa, niin toivon yhteydenottoa. Ylhäällä olevassa kuvassa komeilee yksi minulle itselleni mieluisa löytö, kurulehväsammal (Cyrtomnium hymenophylloides)’ 

Skaidilla

skaidi1’Kesätauko on takanapäin, samoin matka Kevolle! Viikoksi kokoonnuimme sammalretkille Kevon biologiselle asemalle. Retkeilimme Utsjoen alueella koluten puron varsia, soita ja paljakoita, rantoja ja pihamaita. Itse retkeilin ennen tätä viisi päivää Lemmenjoen kansallispuistossa samoissa merkeissä. Niinpä sammalia tuli nähtyä monenmoisia, suuria ja pieniä, lehtisammalia ja maksasammalia. Itselleni eliksiä eli ensi kerran nähtyjä sammalia kertyi yli 30 kpl. Se on paljon ja varmaan näytteiden joukossa on vielä lisää, kunhan saan ne kaikki käytyä läpi. Siihen kuluu kuitenkin aikaa, sillä jokainen on tarkkaan syynättävä skoopin alla ennen kuin laji selviää.

Säät suosivat retkeilyä. Uskomatonta, että tällaisen kesän jälkeen elokuussa voi seistä skaidin laella ja katsella etäisyyteen t-paidassa ilman, että tuuli tuivertaa tukkaa tai hyttyset syövät ihon rikki. Aurinko paistoi aamusta iltaan. Soilla söimme juuri kypsyneitä hilloja, paljakoilla kaarnikkakin maistui.

Yläkuva on otettu Gistuskaidilta Tenon yli Norjan gaissoille. Oikeassa laidassa komeilee Rastegaissa, jolle joskus olen toivonut vielä nousevani. Alakuvassa on yksi mieluisista löydöistä, kairasammal (Meesia triquetra). Se on alueellisesti uhanalainen suuressa osassa Suomea, vain Lapissa sillä on enemmän esiintymiä. Tämä lettosoiden sammal on vaikea erottaa muista nuijasammalista. Aikanaan teen tästäkin sammalesta sivun Luopioisten kasviston sammalsivuille, vaikka tuskin tätä sammalta täältä löytyy. Kukapa se kuitenkaan varmuudella osaa sanoa, pitää vain kulkea ja etsiä?

Meesia