’Ensilumi’

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Alkaako jo talvi? Niin ajattelin, kun katsoin aamulla ulos. Maa oli valkoinen ja maisema harmaa, sataa tihuutti jotain kiinteää. Enpä oikein tiedä, voiko tuota ensilumeksi nimittää, koska suurin osa siitä oli sumusta tiivistynyttä kuuraa, mutta rännäntapaista tiputteli taivaalta ainakin.

Nyt on lokakuun 13. päivä eli kuu alkaa olla puolessa. Jossain 80-luvun syksyssä lumen satoi lokakuun alussa ja se viipyi maassa toukokuulle. Muistan silloisen tuskastumisen, kun talvi vain jatkui ja jatkui. Nykyään sellaisia talvia ei enää ole ollut eikä ehkä kaipaakaan. Kohtuus kaikessa, mutta tämä kohtuus on usein ollut hukassa viime aikoina. Ääri-ilmiöt ovat olleet vallitsevia: kovia tuulia, pitkiä kuivuusjaksoja, helteitä ja kovia pakkasia. Monesti sanotaan, että tämä on poikkeuksellista. Onkohan niin, vai syynätäänkö sää nykyään niin tarkkaan, että tavallisetkin ilmat muuttuvat poikkeussäiksi.

Joka tapauksessa vielä ei soisi talven tulevan, on monia mukavia hommia vielä tekemättä tältä vuodelta, kuten Luopioisten sammalkartoitus, jonka aloitin elokuulla. Sitä tekisi mielellään vielä muutaman viikon. Katselin myös kukkia. Nyt ne ovat saaneet siipeensä oikein kunnolla. Saattaa olla, ettei marraskuussa ole enää mitään laskettavaa. Syyskuun alussa oli liki 70 lajia kukassa ja tämän kuun alussakin vielä 55 lajia. Se on ennätys siltä ajalta, kun olen syksyisin kukkia laskenut, kuten viime postauksessa kerroin.

Aika näyttää, mihin mennään! Ennustaminen on vaikeaa ja saattaahan sitä tulla vielä oikein hyväkin ajanjakso ennen lumia. Odotellaan sitä!’

Suomen luonnon päivä

kurkisuo

’Tänään vietetään Suomen luonnon päivää! Maamme 100-vuotisjuhlallisuuksiin liittyvä tapahtumasarja pitää sisällään neljä päivää, jolloin toimitaan luonnon puolesta ja luonnossa.  Tämän neljännen päivän suojelijana on tasavallan presidentti puolisoineen ja päivän aikana järjestetään tapahtumia ympäri maan. Teeman puitteissa on tehty koko vuoden retkiä, tutustuttu näyttelyihin, käyty luontotiloilla, osallistuttu miljoonan pöntön talkoisiin, oltu luonnossa, järjestetty talkoita, suojeltu Itämerta jne. Paljon hienoa toimintaa. Näistä saa tietoa Luonnonsuojeluliiton sivuilta, piirien toimintapalstoilta ja luonnonpäivän sivulta. Ei muuta kuin kaikki mukaan toimimaan, ei vain tänään, vaan ympäri vuoden.

Itse en tänään pääse mukaan, sillä pakkaan tavaroita koko ensi viikon kestävälle luontoretkelle Sallaan. Sinne kokoontuvat sammalharrastajat kartoittamaan Tuntsan erämaan sammalharvinaisuuksia. Oikeastaan siis koko ensi viikko menee maamme uskomattoman monipuolisen luonnon tarkkailussa ja inventoinnissa. Varmaankin tuon sieltä myös tähän blogiin joitakin näytteitä kuvien muodossa retkeilyn jälkeen.’

Keskikesän juhla

juhannus

’Olen kesän alussa ihaillut pilviä, pieniä ja suuria. Niistä löytyy aina uusia muotoja ja uutta ihmeteltävää. Tasainen pilvikatto ei näytä mielenkiintoiselta, sen värit sen sijaan näyttävät. Poutapilvet, kumpupilvet jopa ukkospilvet sen sijaan kiinnostavat muodoillaan. Toisaalta niistäkin löytyy hienoja värejä. Näin juhannuksen aikaan kannattaa tähystää taivaalle ja ihailla, varsinkin yön kuulaina hetkinä. Monesti me nukumme kaikkein hienoimman ajan harrastaa pilvibongausta. Kymmenkunta vuotta sitten ilmestynyt Pilvibongarin opas (Ateena, 2007) auttaa tunnistuksessa ja antaa paljon tietoa erilaisista pilvistä. Siihen kannattaa tutustua.’

Lämmintä ja aurinkoista juhannusta lukijoille!

Nopeus

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Kevään eteneminen ja kesän tulo ovat tänä vuonna olleet huippunopeaa. Vasta äsken leskenlehdet vielä kukkivat, nyt ne ovat jo höydyllä, kuten eilen ottamastani kuvasta näkyy. Tämä kevään ensiairut täällä sisämaassa on tehtävänsä tältä vuodelta jo suurelta osin suorittanut eli jälkeläistuotannon. Nyt sitten vain kasvatetaan yhteyttäviä ’leskenlehtiä’ ja kerätään ravintoa seuraavaa vuotta varten. Kokonaan ovat hävinneet näkyvistä jo kevätkynsimöt ja käenrieskat. Pienet sipulikasvit katoavat nurmikon vehreyteen oikeastaan heti, kun kukinta on ohi tai leikkuri ajaa niiden yli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puissa huomaa saman. Tuomet olivat vasta huppusenaan kukkia, nyt terälehdet varisevat ja maa peittyy valkoiseen, kuten yläkuvassa omenapuunkin alla. Toivottavasti pörriäiset ehtivät suorittaa tehtävänsä, muuten saamme turhaan odottaa loppukesästä satoa. Puiden kohdalla hedelmän kasvattaminen kestää koko kesän ja se on valmis vasta syyskuulla toisin kuin ruohokasveilla. taskuruohoKevätaskuruoho varistaa jo siemeniään, leskenlehden höyty ei lennä, mutta ensimmäiset voikukan laskuvarjot liitävät jo uusille kasvupaikoille.voikukka (1) Niidenkin aika on lyhyt ja siemen pääsee maahan itämään jo ennen oikean kesän alkua. Tosin voikukka taitaa aika huonosti levitä siemenistä, enemmänkin kasvullisesti.

Kukkaankin monet kasvit ovat entineet tavallista aikaisemmin: kurjenpolvi jo pari viikkoa sitten, vaikka sitä juhannuskukaksi tituleerataan, leinikit tapasin viikon alussa ja olipa tiellä jo valkoapilakin täydessä loistossaan. Puutarhan polun laidassa päivänkakkaran nupusta loistavat jo valkoisten terälehtien alut, ehtiiköhän toukokuun puolella kukkaan.

Nopeus on siis trendi tänä vuonna. Kylminä keväinä ja alkukesinä kukat jurovat pitkään nuppunsa suojassa ja kukoistavatkin pitkään, kun pölyttäjät eivät liiku. Saamme nauttia kukkaloistosta kauan. Kuinkahan nyt käy, onko juhannuksena enää ollenkaan kukkia kukoistamassa vai saako tyynyn alle noukkia jo horsmia, loppukesän kukkia?’

Helluntai

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Helluntai on kesän juhla. Viime viikon aikana on sää ollut kesäinen ja lämpö on saanut luonnon heräämään. Tänä vuonna pääsiäinen oli ennätysaikaisin jo maaliskuun loppupuolella ja siksi helluntaikin sijoittuu tänne toukokuun puoliväliin. Tuomi kukkii yleensä helluntaina ja sitä mielellään silloin katselee. Ajattelin, ettei se tänä vuonna ehdi kukkaan, mutta toisin kävi. Juuri tänään, sateesta huolimatta tai ehkä juuri siitä syystä, avasi tuomi kukkaterttunsa ihailullemme. Pellonlaidan kokonaiset tuomipensaat aloittivat kukintansa yhtäaikaa. Viettäkäämme heleää helluntaita tuomien varjossa, ihaillen kukkien loistoa ja huumaantuen niiden tuoksusta:

HELEÄÄ HELLUNTAITA KAIKILLE LUKIJOILLE!*

Äitienpäivänä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Jos voikukka olisi harvinainen, sitä tultaisiin kaukaa katsomaan ja ihailemaan, kuvia räpsittäisiin tiuhaan ja sen elämää tutkittaisiin innolla, mutta kun… Näinhän se on, me helposti ohitamme yleiset kasvit ja keskitymme uhanalaisiin ja harvinaisuuksiin. Itsekin tähän syyllistyn. Voikukka lienee, tutkimattakin, pihojen yleisin kukkakasvi, vaikka kaikki kunnon hortonomit yrittävätkin nyhtää sitä juurineen maasta. Onhan sen hävittämiseen Fiskars kehittänyt oman työkalunsakin. Mutta mikä on sen kauniimpi kuin laaja kukkiva voikukkapelto täydessä kukassaan?  

Kuva voikukan kukasta on tällä kertaa äitienpäiväkukkana, juuri edellä mainituista syistä. Kauneus löytyy usein vasta, kun katsomme läheltä. Tämän kuvan myötä toivotan kaikille äideille

Kaunista ja aurinkoista äitienpäivää!’

Näyttely

ailakki’Olen pitkään haaveillut ja miettinyt valokuvanäyttelyn pystyttämistä johonkin julkiseen tilaan. Tänä keväänä otin itseäni niskasta kiinni ja valitsin 25 valokuvaa, joista teetin vedokset näyttelyä varten. Kokoelmalle annoin nimeksi Muotokuvia, koska nelikulmaisissa tauluissa on jokaisessa yhden kukkakasvin kukka kuvattuna, siis kuin muotokuva kukasta. Kuvat ovat toistaiseksi nähtävillä Luopioisten kirkolla Mikkolan navetan tiloissa Pytingin kahviossa. Niihin voi käydä tutustumassa vanhan kunnantalon ollessa auki tai ainakin kahvion aukioloaikoina eli näin keväällä lauantaisin ja torstaisin klo 10 – 14 välisenä aikana ja kesällä sitten vähän useammin. Paikalle löydät tämän linkin kautta.’

Tervetuloa!

Tarkkuus

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Olen hyvin usein tuskaillut kuvien riittämättömän tarkkuuden kanssa. Tuntuu, ettei saa esiin niitäkään lajin tuntomerkkejä, jota nyt tavallisesti paljaalla silmällä pystyy havaitsemaan, pienemmistä puhumattakaan. Kameran optiikka luo rajat. Toisaalta eihän ihmisen silmäkään näe koko ajan läheltä kauas tarkkaa maisemaa. Silmä tekee edestaas liikettä ja tarkentaa kohteet nopeasti aivojen käyttöön. Kamera ei ole aivot eikä kuva ole aivojen luoma.

Yllä oleva kuva on otettu uudella tekniikalla, jolla saadaan kuvaan suurempi syvyysterävyys kuin normaalilla tavalla. Kamera on Olympus OM-D E-M1 eli ns. pikkujärkkäri. Kamera toimii kuin järjestelmäkamerat, mutta siitä puuttuvat peilirakenteet, joilloin kamera saadaan pienemmäksi kooltaan. Tässä kamerassa on kuvaterävyyden haarukoitiautomatiikka. Kun toiminta on päällä, ottaa kamera kohteesta kahdeksan kuvaa niin, että se automaattisesti siirtää tarkennuspistettä ensin pykälän kuvaajaan päin ja sitten seitsemän kertaa syvälle poispäin. Näistä kahdeksasta kuvasta kameran automatiikka rakentaa vielä yhden kuvan, jonka syvyysterävyys on kaikkien kahdeksan kuvan yhdistelmä. Lyhtykoison hedelmä piirtyy siksi alusta loppuun terävänä eikä häiritseviä epätarkkuuksia tule. Alle pistän sen kuvan, jonka kamera olisi ottanut ilman tätä ominaisuutta. Ei sekään huono ole, mutta erilainen.

Jatkossa tulen kuvaamaan etenkin sammalia ja jäkäliä tällä menetelmällä, sillä juuri näissä kohteissa olen erityisen paljon kärsinyt kuvan epäterävistä kentistä. Tässä on pidettävä kuitenkin järki mukana, sillä joskus liiallinen tarkkuuskin on häiritsevä ja kohde hukkuu muuhun massaan. Kokeilla pitää ja koikeilusta oppia, sehän tässä niin hauskaa onkin.’

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uusi sivu

varjo’Pari viikkoa sitten kehoitin etsimään talventörröttäjiä lumipenkoista. Tein niin myös itse ja niitähän alkoi löytyä. Kokosin pääsiäisen kunniaksi kokonaisen sivun kuvia näistä kasvien talvimuodoista. Sivu löytyy kasvistostani tämän linkin kautta. Kuvissa ei ole kasvien nimiä, joten niitä voi arvailla kaikessa rauhassa. Klikkaamalla sitten kuvaa pääsee kasvin omalle sivulle, josta löytyy kasvin nimi.

Kaikki lajit eivät ole helppoja, varsinkin heinät ovat joskus ihan mahdottomia määrittää lajilleen, mutta joukkoon kyllä mahtuu aivan tavallisiakin lajeja. Kuvat ovat lähes siluetteja syystä, että valkoinen hanki imee usein lähes kaikki muut värit paitsi mustan. Tällaisinahan me ne usein itsekin näemme. Lisäksi kuvat on otettu käsivaralta samalla, kun koira on kiskonut toiseen suuntaan. Niinpä laadultaan kuvat eivät ole kovin hyviä. Toivottavasti niistä edes jostakin saa selvän.’

Rauhallista pääsiäisen aikaa lukijoille!

Talventörröttäjä

Jyväsjärvi

’Viime päivinä on lehdissä näkynyt artikkeleita talventörröttäjistä. Linkitetty Hesarin artikkeli kertoo myös uudesta kirjasta, joka ensi kerran kokoaa yksien kansien sisään koko kasviryhmän. Tutkija Ari-Pekka Huhta  kertoo aivan tutuista kasveista kirjassaan Talventörröttäjät.

Tuttujahan nuo kasvit ovatkin – kesällä. Vaan nyt lumen aikaan niiden äärellä saakin kyykkiä pidempään: Mikäs tämä onkaan? Nimensä tuo kasviryhmä on saanut siitä, että kookkaina ja paksuvartisina ne pistävät talvella esiin hangen läpi. Tällä on oma syynsäkin. Kun monet kasvit varistavat siemenensä maahan syksyllä, niin yleensä siemenet jäävät aivan kasvin juurelle. Törröttäjä kylvääkin siemenensä vasta lumen aikaan tai keväällä, jolloin tuuli ja eläimet kuljettavat ne kauas emokasvista. Näin ainakin ihminen asian selittää, tuskin se kasvi siitä mitään tietää, vaan kuka sen osaisi sanoa?

Näin talvella löytää helposti ainakin seuraavia kesäisiä kasveja lumihangesta: nokkonen, mesiangervo, pujo, kärsämöt, osmankäämi, ojakellukka, useat heinät, ryti eli järviruoko, ohdakkeet, piharatamo. Pienempiäkin kasveja voi nähdä, jos lunta on vähän. Yllä olevassa Hesarin artikkelissa voi kokeilla tunnistusta kuvien avulla. Kaikki eivät ole aivan helppoja.’