’Mikä saa luonnonystävän ja ylettömän teknologian vierastajan tarttumaan moiseen urakkaan. Yli 600 sivua elämäkertaa teknologiajohtajasta, joka kaiken kuvauksen mukaan ei ollut edes kovin ystävällinen eikä miellyttävä persoona. Ehkä se, ettei hän ollut ihan kuka tahansa, vaan mielenkiintoinen henkilö, joka ei varmaankaan jätä ketään kylmäksi. Ehkä myös sen vuoksi, että tälläkin hetkellä kirjoitan tätä juttua juuri hänen kehittelemällään laitteella ja kuuntelen musiikkia hänen luomallaan soittimella. Joululahjakirja vangitsi minut välipäiviksi paikoilleen hypnoottisesti. Kirjan yksityiskohtaisuus oli samaa, mitä Jobsin yhtiön luomat tuotteet, viimeistä pistettä myöten tarkkoja. Se imi mukaansa eikä irti päästänyt ennen kuin viimeisellä sivulla. Elämäkertakin oli jotain, jota oli ’ajateltu toisin’, niin kuin heidän tunnuslauseensa kuuluu.’ Ehkä tämä kirja-arviokin on ajateltu toisin. Kun luin kirjoittamani tekstin läpi, huomasin kertoneeni Jobsista, en niinkään kirjasta.’
Kun Jobs tiesi sairastavansa parantumatonta syöpää, hän tilasi omaelämäkertansa tunnetulta alan tekijältä, Walter Isaacsonilta Se sopi kuvaan hänestä itsestään, tinkimättömästä perfektionistista, luovuuden, humanismin ja teknologian yhdistäjästä, joka suunnitteli kaiken etukäteen viimeistä nippeliä myöten ennen kuin päästi sen käsistään. Kirjaa kirjoitettiin kilpaa sairauden kanssa ja siinä päädyttiin maaliin lähes yhtäaikaa.
Kun Steve Jobs kuoli lokakuun alussa, häntä näytti surevan koko maailma, nekin, jotka eivät hänestä juuri mitään tienneet. Maailma oli menettänyt visionäärin, yritysjohtajan, miehen joka oli sekä hullu että nero. Vain harvasta kirjoitetaan elämäkerta hänen eläessään hänen omasta pyynnöstään ja vain harva saa eläessään niin paljon aikaan, muuttaa niin paljon maailmaa, kuin Jobs. Vain harva jää elämään historiaan.
Kirja on kuvaus miehestä, joka syntyi 1955 Kaliforniassa, adoptoitiin pienennä ja joka jätti opiskelunsa kesken, eli hippinä, käytti huumeita, perusti yhtiöitä ja nousi lopulta tämän hetken arvokkaimman teknologiayhtiön johtajaksi. Apple Computer aloitti toimintansa autotallissa niin kuin moni muukin Piilaakson yhtiö siihen aikaan. Se sai nimensä siksi, että Jobs työskenetli siihen aikaan omenatarhassa. Yhtiössä luotiin jo 1970-luvulla innovatiivinen uutuus, Apple II-tietokone. 1980-luvun puolivälissä kehiteltiin sitten Macintosh, sekin omenalajikkeen mukaan nimetty. Se oli ensimmäinen henkilökohtainen tietokone maailmassa, jonka käyttöliittymä oli graafinen. Tätä sitten muut kopioivat ja lopulta se valloitti markkinat. Jobsin päämäärä oli luoda laite, jota jokainen osaa käyttää, yksinkertainen, viimeisen päälle suunniteltu tuote, jota hänen yhtiönsä pystyisi kuitenkin kontrolloimaan. Windows-järjestelmä kehitettiin samalle pohjalle, mutta se oli avoin, jonka kuka tahansa saattoi yhdistää mille tahansa alustalle. Se voitti, mutta ’tuote on silkkaa paskaa’, Jobsia lainatakseni. ’Laitteen pitää olla muutakin kuin harmaa laatikko pöydänkulmalla.’
Jobs oli vaikea persoona. Hänen ylitseen oli mahdoton kävellä eikä hänelle kelvanneet mitkään tuotteet ensiesittelyllä. Hän yhdisti tiukasti kontrolloiden laitteen visuaalisen kauneuden sen fyysiseen toimivuuteen. Siinä hän oli tinkimätön ja jos asiat eivät sujuneet, hän huusi ja haukkui tekijät, suunnittelijat, kaikki, jotka työhön jotenkin liittyivät. Hän oli tyranni, täysin piittaamaton toisen tunteista, pelottava vihassaan ja itse aurinko lepyttyään ja kehuessaan työn tulosta. Hänen persoonansa oli se, joka vei Applea eteenpäin aina sihen asti, kunnes sen johtajat saivat hänestä tarpeekseen ja erottivat hänet 1980-luvun lopulla.
Eron jälkeen Jobs ei jäänyt toimettomana lojumaan ja suremaan menetystään. Hän perusti uuden tietokoneyrityksen NeXT:n, joka ei kuitenkaan menestynyt, mutta loi pohjan Macin uudelle käyttöjärjestelmälle ja tulemiselle 90-luvulla. Samoin hän heittäytyi täysillä elokuvamaailmaan ja loi Disneyn suojeluksessa Pixar-animaatiostudiot ja toteutti visioitaan sen kautta elokuvilla, joista maineeseen nousivat ainakin Toy Storit, Ötökän elämä ja Nemoa etsimässä. Menestys oli niin valtavaa, että Disney emoyhtiönä oli jo hätää kärsimässä ja joutui järjestelemään omaa toimintaansa. Lopulta yhtiöt fuusioituivat.
1990-luvun alussa oli Jobsin aika palata Appleen, nyt suoraan toimitusjohtajaksi, ensin väliaikaiseksi sitten pysyväksi. Yhtiö oli muutaman kuukauden päässä konkurssista ja Jobs nosti sen nopeasti uudelleen nousuun. Ajattele toisin-iskulause vietiin läpi kaikessa suunnittelussa ja markkinoinnissa. Yhtiön nousun mahdollistivat iMac, iMovie, iPhoto, iTunes, iPod, iPhone, iPad ja iCloud sekä kaksi verkkokauppaa iTunes Store ja App Store sekä näyttävät Apple Center-myymälät. Yksi toisensa jälkeen ne nousivat kehityksen kärkeen ja kaappasivat lähes monopoliaseman markkinoista. Jokaisen laitteen ja toiminnon suunnittelussa ja toteutuksessa Jobs oli henkilökohtaisesti mukana. Näin hänestä tuli ihailtu yritysjohtaja, jonka esiintulemisia odotettiin kuin huippuartistia rock-konsertissa. Vaikka hän loppuaikoina oli sairauden runtelema ja tuskin pysyi enää jaloillaan, ihmiset saattoivat taputtaa hänelle minuuttikaupalla uuden laitteen ensiesittelyssä. Hän hallitsi paitsi yrityksensä tuotteet niin myös niiden esittelyn ja se oli yritysmaailmassa uutta. Hänellä oli ilmiömäinen taito suostutella ihmisiä mukaan toimintaansa, saada heidät tekemään sitä, mitä hän itse halusi. Niinpä hän kokosi musiikin iTunes Storeen ja hyökkäsi näin piratismia vastaan, kirjallisuuden ja lehdistön digitalisoinnin hän pelasti App Storeen ja loi kokonaan uuden tavan lukea, löytää asioita ja pitää niitä mukanaan iPad-tabloidin avulla. Samalla hän loi oheistuotteiden valtaisan tuotannon sekä iPhonea että iPadia varten ympäri maailman. Lopuksi hän yhdisti kaiken iCloud-palvelun avulla yhdeksi toisiinsa saumattomasti synkronoiduksi kokonaisuudeksi. Hän todella muutti maailman.
Tietenkään yksi mies ei tee kaikkea tuota. Hän tarvitsee avukseen muita neroja, jotka ovat valmiit kestämään haukkumisen, sitoutumaan tuotteeseen, uhraamaan kaikkensa sen eteen ja uskomaan johtajaansa lähes sokeasti. Jobs osasi valita työntekijänsä. He olivat kaikki A-ketjua niin kuin hän asian ilmaisi. Muut saivat lähteä, heitä ei tarvittu ja se sanottiin suoraan. Hänen taustavoimansa olivat valtavat samoin yhteytensä. Jos joku ei näyttänyt onnistuvan, hän pakotti sen onnistumaan, jos joku sanoi ei, se tarkoittikin kyllä, hän suostutteli ja pakotti niin kauan, että se ongelma voitettiin ja päästiin eteenpäin.
Periaatteissaan hän oli tinkimätön. Fontit piti olla juuri sellaisia kuin hän halusi, värin myös, rakenteet samoin. Hän oli heittää ulos yhtiöstä koko teamin, joka suunnitteli iMacin, kun CD-asema olikin kelkkamallinen. Se rumensi hänen luomustaan. Niin, hänen! Jobs saattoi haukkua idean ensin, mutta omia sen myöhemmin omakseen. Hän haukkui muita yhtiöitä varkaiksi, Microsoftia, Googlea, mutta varasti itsekin. Patenteista oli jatkuvaa kiistaa. Android-puhelin oli varkaus, mutta Nokiasta hän ei puhunut mitään. Mielenkiintoista on, ettei koko kirjassa mainita Nokiaa ollenkaan. Niin pieni tekijä se on Amerikassa, vaikka onkin alan markkinajohtaja muualla maailmassa.
Kun itse 80-luvun lopulla ensi kerran koskin kunnon tietokoneeseen, Commodoren tai Amstradin jälkeen, se oli ’linnunpönttömäkki’. En tiennyt siitä mitään, mutta osasin sitä käyttää, tehdä kansioita, raahata tiedostoja levykkeelle, avata ohjelmia ja kirjoittaa. Tämä kertoi sen, miksi laitteissa ei ollut paksuja opaskirjoja. Kun iPad annettiin lukutaidottomalle pojalle viidakossa, hän alkoi käyttää sitä aivan oikein, selailla, pelata, katsella videoita. Helppous oli yksi Jobsin tavoite ja ainakin siinä hän onnistui.
Jobs luotti suljettuun alustaan eli piti omassa hallinnassaan kaiken, laitteet, käyttöjärjestelmän, ohjelmat ja myynnin. Se oli uhkapeliä, mutta se kannatti. Muut tietokonevalmistajat omaksuivat Windowsin avoimen alustan mallin ja valtasivat markkinat, mutta kaikessa muussa Apple onkin sitten niskan päällä.
Mitä hänen jälkeensä? Kysymys on ajankohtainen, sillä niin tiiviisti Apple on johtajansa luomus ja hänen karismansa varassa pyörinyt ilmiö. Pystyykö se pitämään imagonsa, markkinaosuutensa, tuotekuvansa ja innovatiivisuutensa? Viimeisinä aikoinaan Jobs piirsi kuvan katujen risteyksestä, toinen katu oli nimetty humanismin kaduksi ja toinen teknologian. Siinä risteyksessä hän itse seisoi.
Niin ja sitten vielä yksi asia… Tämä muodostui hänen tavaramerkikseen samalla tavalla kuin musta poolopaita, farkut ja lenkkitossutkin. Näillä sanoilla hän lopetti aina esiintymisensä uuden tuotteen kanssa ja sai ihmiset vielä kerran valpastumaan… se opetuspuoli ja oppikirjat. Miksi lapsi raahaa selässään kilokaupalla kirjoja?
Walter Isaacson: Steve Jobs. Suom. Jyri Raivio. Otava 2011. 622 s.
