’Nyt on se aika, nyt kannattaa etsiä vuokkoja. Itse viivähdin eilen tovin kylmänkukkien äärellä Tuuloksen Syrjäntakana. Kukat olivat parhaassa mahdollisessa vedossa, vaikka sää ei ollutkaan valojen osalta kaikkein otollisin. Kukat loistivat männikössä kuin parhaassakin puutarhassa. Upeaa!’
Kangasvuokko (Pulsatilla vernalis) on Etelä-Karjalan maakuntakukka ja on siellä Salpausselän rinteillä suhteellisen yleinen. Täällä Hämeessä ovat sen läntisimmät esiintymät eikä sitä pääse usein ihmettelemään. Yläkuvassa ei ole puhdas kangasvuokko, vaan sen ja kylmänkukan risteymä (Pulsatilla vernalis x patens), joka on monella kasvupaikalla yleisempi kuin hyvin harvinainen ja pienialainen hämeen kylmänkukka (Pulsatilla patens). Näitä kaikkia kolmea tapasin eilen. Risteymä oli parhaassa vedossa ja runsain. Sen violetit kukat olivat auenneet pari päivää sitten eikä niissä vielä näkynyt juuri ollenkaan nuutumisen merkkejä. Kylmänkukka oli vasta auennut ja löysin sitä vain muutaman ruusukkeen. Kangasvuokko oli nupulla, vain kahdessa kohtaa oli yksi kukka auennut.
Tähän valitsin kuvan kangasvuokosta viime vuodelta. Ehkäpä muutaman päivän päästä Syrjäntaankin vuokot ovat samassa vaiheessa. Kaikki nämä kasvit ovat rauhoitettuja eikä niitä saa vahingoittaa. Siitä huolimatta vuosittain jotkut vastuuttomat eivät tätä kunnioita. Eilenkin katselin tuoretta kuoppaa, joka saattoi olla poiskaivetun kasvin menetetty kasvupaikka. Varmaksi en osaa sitä sanoa, mutta pahalta näytti. Taannoin se oli enemmän kuin poikkeus, että näitä kuoppia löytyi kasvupaikoilta. Kuitenkaan tunnettua on, että näin poisviety kasvi ei menesty siirrettynä, vaan se kuolee. Tuntuu käsittämättömältä tällainen vastuuttomuus, varsinkin kun kaupasta saa rinnakkaisia lajeja taimina suhteellisen halvalla ja ne sopeutuvat hyvin puutarhaan.
Lajilleen nämä kolme on helppo määrittää. Kankasvuokon kukka on yleensä vaalea kuten kuvassa ja sillä on runsaasti aluslehtiä, jotka talvehtivat. Kylmänkukka tässä vieressä on violettikukkainen ja sillä ei ole aluslehtiä ollenkaan sen kukkiessa. Risteymä on näiden väliltä eli vaalean violettikukkainen ja tyveltä löytyy aina muutama talvehtinut aluslehti. Kukkimisen jälkeen ne onkin sitten jo vaikeampi määrittää, mutta sekin onnistuu lehtituntomerkkien ja simenten avulla.
Kevät on Hämeessä hienoa aikaa valon, kuulauden ja kauniiden kukkien vuoksi. Tähän aikaan vuodesta tuntuu kuin nukkuessa aika menisi hukkaan. Koko ajan tekee mieli lähteä uudelle retkelle, kulkea metsän hämyssä ja etsiä heräävää eliöstöä. Nytkin kameran muistissa odottaa monta kummallista otosta tutkimistaan. Ehkäpä ne joskus tulee julkaistuakin.
