Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2014

Viirulehdet

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

viirulehdet1

’Tänä alkukesänä olen törmännyt yllättävän monta kertaa kasvinlehtien outoihin värivirheisiin. Ruokohelvellä (Phalaris arnudinacea) on olemassa koristemuoto (f. picta), jonka lehdet ovat kauniin viirulliset. Sitä käytetään varsinkin kivikkoistutuksissa. Sama muoto on joskus löydetty myös luonnosta. Viereisen kuvan lehtoimikkä (Pulmonaria obscura) löytyi läheisestä lehdosta, missä on keväisin runsaasti kukkivia imikkäkasvustoja. En ole siellä ennen nähnyt näitä kirjavalehtisiä versoja. Ne jäivät normaaleja lehtiä pienemmiksi ja jokin eläin oli niitä antaumuksella mutustellut, mitä ei näkynyt normaaleissa lehdissä.viirulehdet2

Samanlainen värimuoto löytyi myös lähelta rantaa viinimarjalta. Nyt lehdessä valkoisen sijaan oli kermanväristä kasvustoa. Tässäkin tapauksessa lehdet olivat normaaleita lehtiä pienemmät. Näitä lehtiä löytyi vain yhdestä oksasta.

Pari vuotta sitten kuvasin samanlaisen muodon myös kielolta (Convallaria majalis). Tämä kasvusto on säilynyt vuodesta toiseen samanlaisena. Kirjoittelin siitä vuosi sitten tässä blogissakin muiden värimuotojen yhteydessä.Vuorinen

Mikähän näitä muotoja aiheuttaa? Ilmiö syntyy, kun osasta kasvin lehteä viherhiukkaset puuttuvat ja jäljelle jää ikään kuin lehden pohjaväri. Viiruhelvellä vikaa on hyödynnetty ja saatu kaunis koristeheinä. Muita vastaavia hyödynnyksiä on ainakin kanukoilla ja kuuliljoilla. Onko kyseessä geenivirhe, joka aiheuttaa kyseisen värivian ja onko se periytyvä? Vai aiheuttaako sen jokin tauti, virus, sieni tai bakteeri? Hämärä muistikuva on jostain lukemastani kirjasta, että viruksilla olisi sormensa pelissä tässä asiassa. Jos joku tietää, niin otan mielelläni vastaan arvailuja ja tietoa. Sen verran nämä muodot kuitekin kiinnostavat ja mietityttävät. Onko joku löytänyt muiltakin kasveilta vastaavia ilmiöitä? Kuinka laajalla niitä esiintyy? Onko ne yleisiä? 

25: metsäkurjenpolvi

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

kurjenpolvi2

’Mikä on juhannuskukka? Minulle se on kurjenpolvi. Sen monenkirjavat kukat yhdessä koiranputkien kanssa hämyisessä kesäyössä tuo sadun tunnun niitylle. Monen nuoren neidon seitsemän kukan kimpussa on yhtenä kurjenpolvi päätymässä tyynyn alle juhannusyönä. Jospa se sulho sen vuoksi näyttäytyisi unessa. Tänä vuonna, kun vettä on tullut riittävästi, ovat kurjenpolvet hyvässä vedossa. Eilisellä kukkakävelyllä saimme nauttia sen loisteesta yllin kyllin reittimme varrella.’

Metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum) on Etelä-Suomessa juhannusta edeltävällä viikolla parhaassa kukassa. Se on kookas, näyttävä ja yleinen niittyjen, metsien ja pientareiden kasvi koko maassa. Siihen ei voi olla törmäämättä, siksi yleinen se on. Nimensä kasvi on saanut kurjen nokkaa muistuttavasta hedelmyksestään, jolla se ampuu siemenet kauemmaksi emokasvista. Nimi juontaa juurensa jo antiikin kreikasta, jossa geranos-sana tarkoittaa kurkea. Vaikka kasvia tavataan koko maasta, ei se kaikkialla ole yhtä yleinen, vaan saattaa puuttua laajoilta karuilta alueilta kokonaan, esim. Suomenselältä, Saimaan alueelta ja rannikkoseuduilta. Luontaisin kasvuympäristö sille on lehto, lehtoniityt, pellonpientareet, letot ja muut ravinteiset suot.kurjenpolvi3

Metsäkurjenpolven kukat ovat näyttävät, säännöllisesti viisiterälehtisiä ja yleensä parittain. Väriltään ne voivat olla puhtaan valkeasta lilan kautta siniseen. Yleensä samalla seudulla on vallitsevana tietty värityyppi ja raja seuraavaan voi olla hyvinkin jyrkkä, tosin sekakasvustojakin löytyy.

Suomessa elelee kymmenkunta kurjenpolvikasvia, joista metsäkurjenpolvi on yleisin ja laajimmalle levinnyt. Luopioisista on löytynyt lisäksi haisukurjanpolvi (G. robertianum), jonka tuntee hajusta ja koristekarkulaisena esiintyvä kyläkurjenpolvi (G. pratense) sekä hyvin erikoinen yksivuotinen huhtakurjenpolvi (G. bohemicum). Edellinen löytyy kivikkoisista lehdoista ja jälkimmäinen yleensä asutuksen piiristä. Huhtakurjenpolven siemen tarvitsee lämpökäsittelyn, joten sen löytää nuotiosijoilta tai paahteisilta hakkuuaukeilta. Pieni pihakurjenpolvi (G. pusillum) löytyi muutama vuosi sitten yllättäen Rautajärven kartanon pihapiiristä.kurjenpolvi4

Metsäkurjenpolvi on loisienten suosiossa. Nämä pienet kasvin lehdillä elävät sienet erottaa jo kauas kasvin nuutuneista ja värivaurioisista lehdistä. Lajilleen niiden tunnistaminen vaatiikin sitten tietoa. Valkohomeen ja tervatäpläsienen lisäksi kurjepolven lehdellä kasvaa peräti neljä erilaista ruostesientä.

Kesä ilman kurjanpolvien kukintaa ei olisi kunnon kesä!

 

Kukkakävely

Julkaistu , kirjoittanut
2

kukkakävely’Luonnonkukkien päivän kävely Luopioisissa onnistui ainakin säiden suhteen erinomaisesti. Saimme saapastella lenkin Kyläjärven ympäri aurinkoisessa säässä. Alkukesän sateet olivat tehneet osan reitistä vetiseksi, mikä hieman vaikeutti kulkemista. Luulenpa kuitenkin, ettei kukaan 25 osanottajasta kovin sotkenut kenkiään tai vaatteitaan.

Reittimme kulki ensin maantietä pitkin ja sitten pellonreunoja pitkin metsäautotielle, jota pitkin palailimme lähtöpaikkaan. Matkalla seurasimme harmaapäätikan varoittelua pesäpaikoillaan, katselimme palokärjen lentonäytöksiä ja opettelimme tuntemaan lehtokasveja. Ainakin seuraavat Hämeessä tyypilliset lehtokasvit löydettiin: näsiä, lehtokuusama, taikinanmarja, lehto-orvokki, imikkä, sinivuokko, sudenmarja, kevätlinnunherne, mustakonnanmarja, metsävirna, mäkilehtoluste ja nuokkuhelmikkä. Päivän nimikkokasvia valkolehdokkia etsittiin myös, mutta tällä kertaa se jäi runsaan kasvillisuuden kätköihin eikä tuoksukaan paljastanut sen olinpaikkaa.

Pääkohde kävelyllä oli kaunis Kuparikallion ketomainen rinne. Täältä löysimme jo harvinaiseksi käyneen ahokissankäpälän ja keltatalvikin, harjusormisaran ja hietaorvokin kaljun muodon. Kallio on kivilajiltaan gabroa ja siksi sen sammal- ja jäkälälajisto on paikkakunnalle ainutlaatuista. Niitäkin ihailimme, vaikka ne eivät varsinaisia kukkia olekaan.

Loppumatkan pellonpientareelta katselimme luhtaniityn lajistoa ja sulkeutuvan eliöyhteisön valtalajeja: nokkonen, maitohorsma, mesiangervo, juolavehnä, ruokohelpi ja vadelma. Pienemmät kasvit olivat hukkua näiden suurten ja tilaa vaativien alle. Retken lopuksi kokoonnuimme kylän kotakahvioon nauttimaan kahvihetkestä kauniin Kukkia-järven rantaan. Kiitos kaikille mukanaolleille mukavasta retkiseurasta ja kukkahetkestä. Ensi vuonna uudelleen!’

Luonnonkukkien päivä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

kurjenpolvi1

’Ensi sunnuntaina 15.6. on taas Luonnonkukkien päivä retkineen. Tänäkin vuonna järjetetään virallisia retkiä liki sata kappaletta ympäri maan. Oman paikkakuntasi tilanteen voi tarkistaa Luonnonsuojeluliiton sivuilta (www.sll.fi/luonnonkukat). Päivähän on yhteispohjoismainen hanke ja sillä on useita tukijoita. Retket ovat ilmaisia.

Itse olen oppaana taas kerran Luopioisten Padankoskella. Lähdemme klo 12.00 kiertämään Kyläjärveä ja katselemaan, mitä hienouksia retki meille tällä kertaa tarjoaa. Luvassa on niitty- ja piennarkasveja, metsäkasveja ja myös ravinteisen kallion kasveja. Edellisillä kerroilla on mukana retkeillyt 30 – 50 henkeä, joten yksin ei varmaan tälläkään kerralla tarvitse matkaan lähteä. Ota mukaan kumisaappaat, koska kuljemme myös kosteiden paikkojen poikki. Mukaan voi ottaa lisäksi eväitä, muistiinpanovälineitä, suurennuslasin ja kasvikirjan. Retken pituus on kolmisen kilometriä ja aikaa siihen käyetään säästä riippuen 2 – 3 tuntia.

Tämän vuoden nimikkokasvi on valkolehdokki, tuo huumaavatuoksuinen yön ritari ja yritämme nähdä sen myös retken aikana. Tosin tämä kasvi on metsien mullistusten myötä käynyt harvinaisemmaksi, enkä siksi voi varmuudella luvata sen löytymistä, mutta yritetään.

Retkelle lähdemme kylän keskustasta linja-autopysäkiltä. Tervetuloa mukaan!

Exotiikkaa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

orho’Käväisin taas Virossa muutaman päivän retkellä. Jotenkin Saarenmaasta on tullut vuosien saatossa rentoutumisen paikka. Siellä tuntuu aika pysähtyvän. Ehkä siinä on nostalgiaa siitä, kun ensi kerran siellä piipahdin heti Viron uuden itsenäistymisen jälkeen. Silloin se oli kuin olisi mennyt 50-luvulle. Saarethan olivat suljettuja neuvostoaikana eikä virolaisetkaan aina päässeet sinne. Nyt maisemat ovat paljolti kasvaneet umpeen niin kuin meilläkin, talot kyllä komistuneet ja markkinatalous iskenyt kyntensä sinnekin. Kuitenkin hinta/laatu- suhde saarella on edelleen paikallaan. Kun satasella saa yöpyä neljä yötä hotellitasoisessa majoituksessa ja hyvästä ruoasta ravintolassa maksaa alle 10 €, niin ei voi valittaa. Lisämausteeksi tulee sitten vielä saaren kaunis ja monipuolinen luonto.

Tälläkin kertaa meillä, kuuden miehen porukalla, oli tarkoitus kuvata eksoottisia kasveja, lähinnä orkideoja eli kämmeköitä. Ne olivat suurelta osin parhaassa vedossaan, kukkivat komeasti ja runsaina. Pari vuotta sitten tuli kuvattua jo suuri osa lajeista, mutta tällekin retkelle löytyi vielä uusia hienouksia, kuten yläkuvan kimalaisorho ja viereinen palokämmekkä. Varsinkin tuo orhon kukka on uskomaton. Kasvihan on medetön, joten sen täytyy houkutella jollain muulla tavalla pölyttäjä kukkaansa.Viro, Kärla Tässä tapauksessa se matkii kimalaista nimensä mukaan ja niinpä koiraskimalainen erehtyy partnerista ja tekee kukalle palveluksen. Minusta tuo kukka kyllä muistuttaa enemmän pientä ukkoa, onhan sillä housutkin jalassa mutta myös siivet selässä.

Monen muunkin kämmekän kukka muistuttaa jotain hahmoa, joten siinä ne ovat samanlaisia. Palokämmekkä voisi olla nukke. Nimensä se on saanut siitä, että se muistuttaa entisajan tykin tappuraista sytytyskeppiä, jonka päässä tuli palaa. Ruotsiksi kämmekkä onkin Krutbrännare ihan nimensä mukaan. Upea kasvi sekin.

Tällä kertaa innostuin kuvaamaan myös hyönteisiä. Monet perhoset olivat liian nopeita, kuten kaukaa matkannut ohdakeperhonen, mutta yksi Euroopan pienimmistä päiväperhosista pikkusini (Cupido minimun) suostui kuvattavaksi istuessaan toukka-aikaisen ravintokasvinsa masmalon kukassa. Hieman on senkin siipi rähjääntynyt lentonäytöksissä.pikkusini2 Näitä meillä uhanalaisia (EN) perhosia lenteli kalkkikedoilla yhtenään ja usein niitä näki monta samalla kertaa. Suomessa perhosen voi tavata vain Itä-Suomesta ja sielläkin sitä on tavattu vain muutamalta paikalta. Kooltaan tämä miniperhonen on vain sentin luokkaa.

Kun sää suosii, kiire ei paina ja on mukavaa seuraa, niin mikä on matkatessa tutustumaan lähialueiden hienouksiin. Suosittelen lämpimästi. Siellä pääsee tutustumaan meillä harvinaisina eläviin lajeihin helpommin eikä välttämättä tarvitse matkustaa maailman ääriin.’

24: koiranputki

Julkaistu , kirjoittanut
2

koiranputki2

’Ylläoleva kuva on otettu keskiyön lähestyessä. Aurinko painuu juuri mailleen ja luo viimeiset säteensä valkoisena pursuavaan kukkamattoon. Alkukesän viileä raikkaus henkii, hyttyset surraavat, yölinnut laulavat, on suvi kauneimmillaan. Tähän aikaan ei malttaisi nukkua ollenkaan, kai se on sitä suomalaisten valon tuomaa kesähulluutta. Tämän viikon kasvi antaa siihen oman lisänsä.’

Koiranputki (Anthriscus sylvestris) on alkukesän kukkiva putkikasvi. Sitä ei aina ole helppo erottaa muista putkikasveista silloin, kun se ei kuki, mutta kesäkuun alkupuolella siitä ei voi erehtyä. Vuohenputki kukkii vasta juhannuksen aikaan ja karhunputki heinäkuussa. Muut putket ovatkin sitten selvästi näitä kolmea harvinaisempia. Koiranputkea kasvaa koko maassa, mutta alkuperäiskasvi se on vain Ahvenanmaalla ja Pohjois-Lapissa. Muualla se on muinainen tulokaskasvi ja vallannut tehokkaasti pientareet, hylätyt pellot ja niityt.

Koiranputken tuntomerkkejä kukinta-ajankohdan lisäksi ovat porkkanamainen lehti ja pitkulaiset parittain olevat mustat siemenet. Samanlaisia siemeniä ei ole muilla putkikasveilla, joista monet määritetäänkin juuri siementen mallin mukaan. Koiranputken sukulaisia on otettu aikoinaan viljelyynkin, vaikka itse koiranputkesta ei ravintokasviksi olekaan. Vanha yrttikasvi on maustekirveli (A. cerefolium) ja sen voi löytää jäänteenä puutarhasta tai kaatopaikalta. Aikoinaan viljeltiin myös saksankirveliä (Myrrhis odorata), jota on löytynyt jäänteenä ja karkulaisena Luopioisistakin. Vähän kaukaisempia putkikasvisukulaisia ovat sitten juurikasveina viljellyt porkkana (Daucus carota) ja palsternakka (Pastinaca sativa) sekä maustekasvit tilli (Anethum graveolen), persilja (Petroselinum crispum), kumina (Carum carvi) ja selleri (Apium graveolens), joita niitäkin voi löytää luonnosta. Villivihanneksi kerätessään on muistettava, että myös myrkyllisiä putkikasveja on olemassa. Myrkkykeiso (Cicuta virosa) ja myrkkykatko (Conium maculatum) voivat aiheuttaa pahojakin myrkytyksiä, joten ne on tunnettava ennen kuin ryhtyy syömään putkikasvien lehtiä.

Joskus olen miettinyt, löytyisikö koiranputkelle jotain hyötykäyttöä, mutta tullut lopulta siihen tulokseen, että sen hyöty on alussa kuvaamani kesäöinen kauneus. Monet hyönteiset viihtyvät sen kukilla lepäillen sen kätköissä, saavat siitä mettä ja pölyttävät kasvin siinä sivussa. Itse olen pyydystänyt koiranputken kukinnoista monia mielenkiintoisia kovakuoriaisia, kaksisiipisiä ja luteita. Kannattaa siis katsoa tarkemminkin tätä vaatimatonta mutta merkityksellista kukkijaa, ei sekään ole luonnossa turhanpäiten.

koiranputki1

Nopeus

Julkaistu , kirjoittanut
2

muna1

’En lakkaa ihmettelemästä sitä, kuinka luonnossa kaikella on aikansa ja nopeutensa. Yllä oleva kuva on otettu pari päivää sitten lähitieltä. Linnunmunan kuori oli pudonnut maahan pesästä. Ensin luulin jonkin pesärosvon olleen asialla tai käen heittäneen ylimääräisen pois muniakseen omansa tilalle, mutta sitten pesäpoikasen piipitys ilmoitti, että räksänpoikanen oli todellakin syntynyt ja kuori jäänyt tarpeettomaksi. Vastahan lintu saapui tänne vai oliko kyseessä talvehtinut yksilö? Kirjat kertovat, että lintu munii yhden munan päivässä, niinkuin kanojen hoitajat tietävät. Hautominen kestää sitten pari viikkoa, jonka jälkeen poikanen voi kuoriutua. Ehkä tässä mietityttääkin se tapahtumien järjestelmällisyys ja intensiteetti, kun itsellä asioiden tuumaamiseen saattaa mennä jo se pari viikkoa ennen kuin mitään tapahtuu. Linnuilla ei siihen ole varaa. Pesue on pyöräytettävä ajallaan, että päästään tekemään vielä toinenkin ehkä jopa kolmas saman kesän aikana.

Alakuvassa on samana päivänä löytämäni kanalinnun munankuori. Se oli taimikkoalueella yksinään ehkä kaukanakin pesästä. Kanalintujen poikaset ovat pesäpakoisia ja jättävät siis pesän hetimiten kuoriuduttuaan. Niinpä tässä saattaa olla kyseessä epäonnistunut pesintä. Pieniä pyyn piipertäjiä ei taimikossa näkynyt eikä kuulunut. Ehkä pesärosvo on iskenyt ennen kuin emo on huomannutkaan. Katsoin epäillen koiraani, joka nuuski kuorta ja hymyili viekkaasti. Irrallaan juoksenteleva koira huomaa kaiken ja tekee pahaa ennen kuin omistaja huomaa mitään. Kissoista puhumattakaan. Annoin kuitenkin koiralleni synninpäästön, se näytti niin viattomalta tai osasi näytellä loistavasti. Nyt on tärkeää antaa linnuille pesimärauha ja pitää lemmikit valvonnassa.’

muna2

23: kullero

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kuparikallio

’Ihmetystä saattaa herättää, että olen valinnut tämän viikon kasviksi Lapin maakuntakukan. Eihän sitä täältä Hämeen sydämestä löydä kuin kukkapenkistä. Laajoilla alueilla näin onkin, mutta minulle tämä kasvi on joka vuosi kesän avaus. Vaellan sen kasvupaikoille hartaana ja katson, joko palleroiset kukat ovat auenneet, joko kullerot kukkii. Niinpä se on aivan luonnollinen valinta kesän avaukseen.’

Niittykullero (Trollius europaeus) kasvaa lehdoissa, pientareilla, koivutaimikoissa ja pihoilla. Luopioisissa sen esiintymisalue on Kukkian itäpuolisilla alueilla: Kuohijoella, Padankoskella, Kyynäröllä ja Ämmätsässä. Muutama hajaesiintymä on lännempänä mm. Savisten alueella. Vanhan Pälkäneen puolelta en esiintymiä tiedä, mutta kartaston mukaan sitä on sieltäkin muutamalta paikalta löydetty. Kasvupaikoillaan se on rehevä ja hyvinvoipa, joskin sen kasvualueet ovat pusikoitumisen myötä vähentyneet ja kukinta heikentynyt viime vuosina.kullero1

Kulleroa kutsutaan myös juhannuskukaksi. Ehkä sen vuoksi sitä on siirretty puutarhoihin koristeeksi. Usein se löytyy vielä nykyäänkin vanhojen jo aikoja sitten autioituneiden talojen pihapiiristä ja ympäristöstä. Niinpä usein jää miettimään, kuinka alkuperäinen se täällä onkaan. Lehdosta siirretty puutarhaan, josta villiytynyt takaisin lehtoon. Varmaan näinkin, mutta aivan luonnontilaisiakin kasvupaikkoja on runsaasti.

Kullero on leinikkikasvi. Siitä tunnistaa leinikin katsoessaan tarkkaan sen lehden muotoa ja kukkaa, joskin kukka on kerrottu ja terälehdet kuperat peittäen heteet ja emit sisäänsä. Lehden liuskaisuus sotkee sen helpommin metsäkurjenpolveen. Kulleron lehdet ovat kuitenkin liuskoittuneet tyveen saakka. Kukassa ollessaan se ei sekoitu muihin luonnonkasveihin, se on omannäköisensä, mutta kukkimisen jälkeen sitä on vaikeampi ruohikosta löytää.

Kullero kukkii yleensä muutaman viikon ajan eli juhannukseen. Sen levinneisyydestä olisi mukava saada uutta tietoa. Ilmoittakaapa, mistä olette kulleroa löytäneet joko minulle tämän blogin kautta tai suoraan Helsingin Kasvimuseon Hatikka tietokantaan.

Kesäkuun sammal

Julkaistu , kirjoittanut
2

varstasammal2

’Sammalet alkavat kasvaa heti, kun lämpötila sen sallii. Suuri osa sammalista tekee myös saman tien ’kukan’ eli itiöpesäkkeen joko verson latvaa tai sivulle. Itiöpesäketuntomerkit ovat huomionarvoisia, kun lajia määritetään. Kesäkuun sammaleksi valitsin lajin, jolla on sille tyypillinen nimenmukainen itiöpesäke eikä sitä voi juuri mihinkään muuhun sammaleen sekoittaa.’

Nuokkuvarstasammalen (Pohlia nutans) voi löytää pientareilta, rannoilta, kannoilta, kiviltä, kangasmetsistä ja taimikoista. Se on hyvin yleinen koko maassa. Tähän aikaan sen tunnistaa varstaa muistuttavista vihreistä punaperäisistä itiöpesäkkeistä, joita on runsaasti. Myöhemmin pesäkkeet muuttuvat ruskeiksi ja rypistyvät, jolloin sitä ei ole enää ollenkaan niin helppo huomata ja tunnistaa. Pesäkkeettömänä se hukkuu muuhun sammalmattoon ja samanlaisia suikeita keskisuonellisia lehtiä on monella muullakin lajilla.

Nuokkuvarstasammal kuuluu laajaan sukuun, josta Suomesta on tavattu yli kaksikymmentä erilaista lajia. Monet niistä ovat harvinaisia. Pienet pioneerilajeina esiintyvät varstasammalajit voidaan erottaa toisistaan lehtihangoissa olevista itujyväsistä vain mikroskoopilla. Luopioisista on löytynyt yhdeksän Pohlia-lajia. Kymmeneskin, törmävarstasammal (Pohlia proligera), täältä varmasti löytyy, mutta en ole saanut sitä vielä silmiini. Se on kuitenkin yleinen lähialueilla, joten sen täytyy kasvaa myös Luopioisissa.

Kesäkuun sammal saattaa löytyä vaikka viime vuoden juhannuskokon pohjalta, joten se on hyvä bongata kun kokkoa kohta sytytellään. Silloin on syytä varoa luitenkin kahta melko samannäköista lajia nuotiosammalta (Funaria hygrometrica) ja päärynäsammalta (Leptobryum pyriforme), jotka kasvavat usein vanhoilla nuotiopaikoilla, mutta ovat varstasammalta selvästi harvinaisempia. Ei muuta kuin etsimään.

varstasammal3